United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ei nyt enää Arnkil tuota kestä, etsii Hurtan kerran, lähtee tilikirjain luota; synkk' on hahmo henkiherran: Hurtta hempukkansa tautta armahtaa jo vaikka pirun, uhraa kansan köyhän tautta esivallan viime sirun!

Siis sua muistan ijäti, kukka teilläni! Jos joskus hetken himmeän Sain minuun katsoit vain Ja annoit kätes lempeän, Niin riemumielen sain. Sinutta synkk' ol' mieleni, tähti teilläni. Jos mihin tahdot, menen , Kun mulle hymyilet; Vaan pois jos luotain luovut , Ja täällä viivy et, Sua sielun' seuraa yhäti, enkel' teilläni!"

Käännyin rantalehtoon, Mökkihini, kehtoon, Kaikkialt' etsin last' ihanaa. Lasta, lohdutusta, Etsin, mökki musta Hautaan upposi silmissäni: Laps on poissa; meni Koko elämäni! Synkk' on hauta nyt mökkiseni. Vaivuin ... jälleen nousin, Juoksin minkä jousin. Juoksun' ei kauan kestänyt lie: Löysin lumenpäljen, Siinä jalan jäljen, Siit' oli surmaan lapseni tie!"

Ei vilkkunut ikkunan valo. Oli ympäri huojuvat hongat vaan ja synkkä, synkk' oli salo. Kävi yksin kulkea raskahaks. Hän löysi ystävän, löysi kaks ja löysi maantien mahtavan, tien kullan ja kunnian. Oli kylmät ne mieron nuotiot. Ei vilkkunut ikkunan valo. Oli ympäri korvet autiot ja synkkänä huokasi salo.

Se aik' on tuleva, vaan vielä Laps'puolen elät elämää. Viel' ai'an suuret aatevirrat Sua ehtineet ei elvyttää. Sa vielä uinut unta sikeätä, Mut ai'an uuden toivoa en jätä! Oi, Herra, anna ääni mulle, Mi uinuvat vois herättää! Pois ikävöis' en, työni kautta Jos elpyis erämaa vain tää! Oi, Herra, siunaa, siunaa heikon työtä Ja voimaa anna poistamahan yötä! SURUN SYNKK

Meneppäs Joutsijärven tienoillen, Taloa siellä ikäkoivut varjoo; Jos synkk' on tai päivä valoinen, Majahan käy vaan, suojaa vieraallen Juhani Wadenstjerna vanhus tarjoo. Totisen uskon, suoran sydämmen Hänessä huomaat ensi katsannolla, Ja hyv' on olla sun, niin rauhainen Kuin olla oman kotikatoksen Ja oman isän turvissa on olla.