Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Tähtien hiljaisuutta ja rauhaa, ah, olen juonut kerran ma rinnoillas, lempeä äitini Yö, tuntenut oon ohimoillani Eetterin viileän leyhkän helmassa Kaaoksen kerran ma luonasi sun. Ihmisten maill' olen nyt ja mun mieltäni ihmisen murhe, ihmisen kaipaus kuin autius suur asustaa. Turhist' aatoksista mun pääni on raskahaks käynyt, turhaan taivaltamaan jalkani on väsyneet. Muistelematta mun taakseni jäi monet autiot vuodet, jolloin kaipaus vain vierellä viipynyt on kuin kade ystävä, paikaltaan jok' ei konsana luovu. Oi hänen vierellään vuoteni on kadonneet! Tuskan kalkiks muuttunut on joka riemujen malja, jonka ma huulillein nostanut oon janoten, riutuvaks lauluks muuttunut on uni kukkiva rinnan kuin kiron vallassa käyn.
Ei vilkkunut ikkunan valo. Oli ympäri huojuvat hongat vaan ja synkkä, synkk' oli salo. Kävi yksin kulkea raskahaks. Hän löysi ystävän, löysi kaks ja löysi maantien mahtavan, tien kullan ja kunnian. Oli kylmät ne mieron nuotiot. Ei vilkkunut ikkunan valo. Oli ympäri korvet autiot ja synkkänä huokasi salo.
Koe istua täällä tuntikin vain palavassa ja tuomien tuoksussa, eikö raskahaks painune pääsi, ja silmäs käy punasiksi!» Kääntyi ylpeäst' ikkunahan, vapahasti nyt illan ilmaa henkiäkseen sekä harmia pient' unohtaakseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät