Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Kennoissansa uinuvat ruhtinaalliset kotelot eivät kaikki ole samanikäisiä, sillä mehiläisten etu vaatii, että kuningattaret syntyvät sen mukaan kuin toinen, kolmas tai neljäskin parveilu määrätään lähtemään pesästä.
Sen nyt arkust' otti hän puhdistain rikill' ensin, sitten huuhdellen sitä sorjan veen solinassa, huuhtoi myös kädet itse ja viiniä kaas säkenöivää; palvoi pirskoittain pihan keskeen viiniä, katse luotuna korkeuteen, salass' ei salamoitsija-Zeulta: "Valtias Dodonan tylytalvisen, turva pelasgein, kaukana-kaitseva Zeus, jonk' ennusmiehinä siell' on jalkoja huuhtelemattomat, öin maass' uinuvat Sellit!
Jos olisit pitänyt silmäsi avoinna, niin etkö olisi yhdessä suudelmassa voinut nähdä sitä, mitä äsken näit suuressa onnettomuudessa? Tarvitaanko siis tuskan peitsen iskuja herättämään niitä jumalallisia muistoja, jotka uinuvat meidän sieluissamme? Viisas ei kaipaa sellaisia järkytyksiä.
Ja hän astuu rohkeana ulos, yrittää järjestää viimeisellä ponnistuksella vallankumouksen silvottuja joukkoja ja valmistautuu odottamaan aamun valkenemista. Suuressa ruutikellarissa uinuvat uupuneet, haavoittuneet suomalaiset ja venäläiset vallankumoustoverit rinnakkain. On yö ja koko Viapori ja Helsinki nukkuu. Elma ei syö eikä nuku. Hän odottaa viestiä Viaporista.
"Niin; onhan myrsky monastikin parempi kuin leuto sää, se pudistaa pois monta ulkonaista turhaa tapaa ja ajaa esille sisälliset syyt; myrsky herättää uinuvat voimat ja avaa sokeat silmät. Nyt olen saanut vähän käsitystä siitä, mitä mustikka puhui.
Se aik' on tuleva, vaan vielä Laps'puolen elät elämää. Viel' ai'an suuret aatevirrat Sua ehtineet ei elvyttää. Sa vielä uinut unta sikeätä, Mut ai'an uuden toivoa en jätä! Oi, Herra, anna ääni mulle, Mi uinuvat vois herättää! Pois ikävöis' en, työni kautta Jos elpyis erämaa vain tää! Oi, Herra, siunaa, siunaa heikon työtä Ja voimaa anna poistamahan yötä! SURUN SYNKK
Taimet uinuvat, marrot ja ikäliköt nukkuvat, valveilla ovat...» Valkean käsivarren liike häivähti peränurkassa hämyn läpi, »Valveilla ovat...?» kysyi palsami pidätetyin äänin. »Vain ne jotka kukkivat!» kuiskasi verenpisara. »Jumala, kuinka sinä olet ihana, sinä minun Tumma tyttöni!
Kyllin on kruunuja karkelijalla, valtakunnat uinuvat vöittemme alla. Kun ma hunnun heitän, kultakirstut aukee, kun ma soljen päästän, sotajouset laukee! Kultaiset langat johtavat taivaasta maahan, kultaiset langat juoksevat rintahan kunkin, hohtavat, hehkuvat, kultaiset langat; kulkevat, kunne ihminen kulkee, seuraavat häntä hautahan saakka, ja katkeevat poikki.
Tahdotte kai Päivästä kertoa, tuosta Loistossa lännen mi asustaa, Vihaa yötä, syvyyttä tutkii? Sinnekö mieltäin taivuttaa? Min tahdotte, oi? Itä, sä yö, Uinuvat ruususet tuudit Pehmeillä tuoksupatjoillaan. Hiljaa häilyy utuinen huntu, Satujen impein verho tuo! Oi, haaveiden maa!
Olen esim. usein huomannut, että aamulla merkitsemäni hunajankokoojat iltapäivällä ellei kukkasia ollut aivan erikoisen runsaasti olivat muissa töissä, hautomakammioita lämmittämässä tai tuulettamassa, taikkapa löysin ne siitä joukosta, joka muodostaa nuo uinuvat salaperäiset ketjut, joiden keskuudessa vahanvalmistajat ja-veistäjät tekevät työtään.
Päivän Sana
Muut Etsivät