Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Roomalainen antoi Lysiaalle vahvalla neulalla varustetun, kultaseppeleellä kaunistetun soljen ja sillä aikaa, kun hän käsillään piteli viittaansa, sillä hän ei tahtonut että ne harvatkaan, jotka kulkivat tätä katua pitkin, tuntisivat hänet, Korintholainen kirjoitti: Kyyhky kun lempivi, niin uros yksin itsensä muokkaa Vaan kun lempivi mies, myös kultansa kauniiksi laittaa. "Saako kuulla?"
Ilpotar pyyhkeili häntä kiireestä kantapäähän ja ojensi hänelle paidan, housut ja kauhtanan, vetäisi vielä vyönkin ympärille ja kiinnitti soljen. Kourista nyt kiitokseksi! Panu kouristi kylvettäjäänsä. Kouristaisin enempikin, jos en olisi matkasta väsynyt. Et ole niin väsynyt, muuta mielessäsi hautelet.
Täss' on, tämä sopinee. Elä, elä! en minä semmoista! Ota vain ota vain! Mitä hirveitä maksaneekaan? Maksoi, mitä maksoi sanoi Juha. Et tuota raatsi! Ettenkö raatsi! Ja Juha pyörähti ulos ja pihan yli aittaansa. Näytähän, sanoi Marja ja tempasi soljen ja koetti sovittaa sitä kaulansa alle. Anna, kun minä panen, sanoi Shemeikka. Minkätähden sinä?
Kussakin eri tapauksessa se oli inhoittavan näköinen, sillä se ei soveltunut kasvojen muuhun väriin, olivatpa ne missä tilassa hyvänsä, liikutetut tai rauhalliset, kiihkeän tunteen tulistamat tai tuulen ja ahavan ruskettamat. Hänen pukunsa sekä aseensa olivat komeat. Päässä oli skotlantilaislakki, jossa liehui sulkatupsu ja soljen paikalla loisti pelkästä hopeasta tehty Neitsyt Maarian kuva.
Kyllin on kruunuja karkelijalla, valtakunnat uinuvat vöittemme alla. Kun ma hunnun heitän, kultakirstut aukee, kun ma soljen päästän, sotajouset laukee! Kultaiset langat johtavat taivaasta maahan, kultaiset langat juoksevat rintahan kunkin, hohtavat, hehkuvat, kultaiset langat; kulkevat, kunne ihminen kulkee, seuraavat häntä hautahan saakka, ja katkeevat poikki.
Mutta jos hän niin on, vaikka hän olisi köyhin kaikista, jotka ikänä ovat pujottaneet miekkavyönkielen soljen läpi, on hänellä sittenkin oikeus pyytää teidän kättänne. Sen vannon pyhän Yrjänän, herttuaallisen kruununi ja tämän ritarimerkkini kautta! Haa, jalot herrat», lisäsi hän, kääntyen läsnäolevien ritarien puoleen, »tämä päätös toki luullakseni on ritarisääntöjen mukainen?»
Toiset kohottivat lasinsa, ja niin juotiin "pulskan parin" kunniaksi. Arnold kaivoi taskustansa jotakin ja pisti Irman käteen. Käsi oli lämmin ja se puristi hellästi saamaansa esinettä. Kun Irma pöydän alla tarkasteli salavihkaa lahjaansa, näki hän pikku rasiassa kultaisen soljen. Kiitokseksi tarttui hänen kätensä Arnoldin käteen. Ja kuiskutellen nuo kaksi asiansa sopivat.
Ahto lakkasi lausumasta, ja esirippu avattiin. Sinisessä silkkivyössä oli kultapaperista tehty solki, täynnä monivärisiä lasihelmiä, jotka hohtokivien ja simpukoitten asemesta olivat siihen sovitetut. Mutta neito otti vyöltään soljen, lausuen: »Kell' on vähä, hänpä vähään tyytyy, kell' on paljo, hän vaan vaatii lisää.
DAGFINN BONDE. Niin, herra jaarli, te olette todella ottanut täyden perinnön, ettekä ainoastaan oman isänne sukuomaisuuden, vaan päälliseksi kaiken sen, minkä Hookon Sverrenpoikakin jätti jälkeensä. NIKOLAUS PIISPA. Eipä kaikkia, hyvä Dagfinn. Pidä totuutta kunniassa; Hookon kuningas on pitänyt yhden soljen ja sen kultavanteen, joka on hänen käsivarressaan.
"'Sinä tiedät, että vanhan temppelin käytävissä, tuolla öljypuun rungon juurella on kätkössä pakanallisten pappien aarteet. Isä tunkeutui sinne kerran ja toi tullessaan kultaisen soljen. "'Minä menen sinne niin pitkälle kuin pääsen. Ehkäpä löydän kätketyn kullan. Jumala auttaa minua varmasti. "Ja minä sanoin amen.
Päivän Sana
Muut Etsivät