United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kas, lempi se on kuin kukkanen ja kukkia lempivi Kaarin, hän poimii ja painaa ja liimaa sen ja saa soman »eksemplaarin». Ja lempi se on kuin lintunen, min rinnassa haava on syvä; mut Kaarin se ottaa ja täyttää sen tai saa sulan hattuhun hyvän. Häll' onkin jo kaunis museo niin nuoreksi kokoilijaksi. Taas eilen ma näin, miten vietihin sinne koppelonpoikaa kaksi.
Nyt nuorten haudalla lehmus nuokkuu, Siell' laulaa linnut, ja tuulet huokuu; Sen suojaan istuvi siimekseen Tuo mylläripoika armaineen. Ja tuulet ne henkivät murheisin mielin, Ja linnut ne laulavat kaihoisin kielin, Käy veikeät nuoret jo miettiviks, He itkevät, eivätkä tiedä, miks. Kaikkoo pois! On päivän lemmikki synkkä yö Ja kevään lemmikki talvi. Elo lempivi kuolemaa Ja, oi, sa lemmit mua!
»Sun silmäs tuike se tummenee.» »No, tummetkoon, se ei haittaa tee.» »Sun poskeltas puna pois putoaa.» »Mun kultani lempivi kalpeaa.» »Oi, turha on toivosi, onneton, Sun petti hän, hällä jo toinen on.» »Ei pettää voi minun kaivattun', Ens sunnuntaina hän noutaa mun.» Käy pirta ja niidet ne helskähtää Ja oudosti silmä se välkähtää.
Tuoll' yksin kalliolla On honka pohjolan, Sit' unettaa, ja talvi Sen peittää vaippahan. Se palmust' uneksuupi, Jok' yksin etelään On osununna vuoren Paahteiseen seinämään. Loi lempensä poika neitoon; Tää mieltyvi toisehen; Tuo toinen lempivi toista Ja viepi sen vihillen. Nyt kiusalla neito miehen Nai sen, joka kohtaamaan Vain ensinnä osuvi. Tästä Taas poika on pahoillaan.
Roomalainen antoi Lysiaalle vahvalla neulalla varustetun, kultaseppeleellä kaunistetun soljen ja sillä aikaa, kun hän käsillään piteli viittaansa, sillä hän ei tahtonut että ne harvatkaan, jotka kulkivat tätä katua pitkin, tuntisivat hänet, Korintholainen kirjoitti: Kyyhky kun lempivi, niin uros yksin itsensä muokkaa Vaan kun lempivi mies, myös kultansa kauniiksi laittaa. "Saako kuulla?"
Kas, laulaja, hän on sotamies! ja hän lempivi soturin lailla, min mielessä aina on kotilies, vaikka vierii hän vierailla mailla. Ja laulaja hän on ritari vaikk' oiskin vaan de la Mancha! Hällä kädessä toisess' on kitari ja toisessa peitsi vankka. Hän sotii ja kulkee ja kullervoi vaikka tuulimyllyjä vastaan! Mut maailman kaiken hän taistohon voi toki vaatia armahastaan.
Kuoro korpien kumisi: "Jo meni merehen päivä, päättyi auringon tarina, päivä yötä suutelevi, valo lempivi pimeyttä, nyt on vuoro meidän vuoro, kuoro kostonkin kovimman." Ja se nousi korven kansa niinkuin syysmyrsky merellä, ja se voitti korven voima niinkuin pilkkoinen pimeys, nousivat sotahan peikot, kaikki kaatui päivän lapset, sortui kauneuden jumalat, kuoli vallat valkeuden.