Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Niin huomenna muutamana, aamulla ani varahin lykkäsi venon vesille, satalauan lainehille kuorikiskoilta teloilta, mäntyisiltä järkälöiltä. Nosti päälle purjepuunsa, veti puuhun purjehia: veti purjehen punaisen, toisen purjehen sinisen; itse laivahan laseikse, aluksehen asteleikse. Läksi merta laskemahan, sinistä sirottamahan.
Itse istui laskemahan, Sanoi kerran mennessänsä: Kiesuksen jätän siahan, Hyvän Maarian majahan; Hyv' on toiste tullakseni, Parempi palatakseni, Ennen tehyille teloille, Alotuille anturoille. "Kenenkä telat tekemät, Kenen anturat alomat?" "Kiesuksen telat tekemät, Maarian anturat alomat." Toisella tavalla laulettiin Keston lahjassa: Puhui purjehen siahan, Kantoi hahteen kalansa.
Et ole joki juoksemahan etkä lampi laskemahan, suohete solottamahan, venelotti vuotamahan. "Tyy'y nyt, tyyris, tippumasta, punainen, putoamasta! Kun et tyy'y, niin tyrehy! Tyytyi ennen Tyrjän koski, joki Tuonelan tyrehtyi, meri kuivi, taivas kuivi sinä suurna poutavuonna, tulivuonna voimatoinna.
Minä olin hyvä rahoja laskemahan nuorempana, mutta taitaa vanhuuskin jo haitata. Mihinkä ne nyt pannaan? kysyi hän emännältä. Tämä otti kaapista ikivanhan lompakon ja käski panna siihen. Jaakko Jaakonpoika alkoi tupata saamiaan seteleitä lompakkoon. Isävainajan lompuuki, virkkoi. No minä kai saan nyt tämän velkakirjan, sanoi nuorempi mies, ojentaen taas kätensä sitä ottaakseen. Tuota...
Kohenteli purjepuita, vaatevarpoja varasi; nosti puuhun purjehia, vaattehia varpapuihin, kuin on pitkän pilven longan, pilven tönkän taivahalla. Siitä läksi laskemahan, sekä läksi jotta joutui sampoa tapoamahan venehestä Väinämöisen. Vaka vanha Väinämöinen laskevi sinistä merta. Itse tuon sanoiksi virkki, puhui purtensa perästä: "Oi sie lieto Lemmin poika, ylimäinen ystäväni!
Louhi Pohjolan emäntä laittoi miehet miekkoihinsa, rakenteli Pohjan purren, suoritti sotavenosen, siitä läksi laskemahan, sekä läksi jotta joutui, sampoa tapoamahan, venehestä Väinämöisen. Vaka vanha Väinämöinen laskevi sinistä merta. Itse tuon sanoiksi virkki: "Oi sie lieto Lemmin poika, nouse purjepuun nenähän! katsaite etinen ilma, tarkkoa takainen taivas, onko selvät ilman rannat."
Kesti vuotteli kesä'ä, Kun tiesi kesän tulevan, Kantoi hahtehen kalunsa, Venehesen vei omansa, Lykkäsi venon vesille, Veti päälle purjehia, Itse istuihe perähän, Laittelihe laskemahan, Heitti raukan rannikolle, Verevän vesikivelle, Kultansa kujertamahan, Kaunoisensa katsomahan, Ijäksensä itkemähän, Kuuksensa kujertamahan.
Läksi siitä laskemahan, Laski päivän maavesiä, Päivän toisen suovesiä, Kolmannen merivesiä. Niin päivällä kolmannella, Loi silmänsä luotehelle, Näki suuren Suomen linnan, Keksi Wiipurin vihannan. Veäksen vesiä myöten, Halki aaltojen ajaksen, Lankes' alle Suomen linnan, Alle Wiipurin vihannan.
Siitä Matti Laurin poika, Viisas Wiipurin isäntä Jo itse pakohon pääsi, Rienti luoksi laivosensa, Astuvi aluksehensa, Läksi merta laskemahan, Sinistä sirottamahan, Melan vaivaisen varassa, Kokan koukkupään nojassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät