Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Mut tääll' on päivää! Helppo hengitellä! Maa viherjöi ja meri suurna päilyy! Kuink' korkealla taivaan kansi häilyy ja tuhattuoksuin leyhyy tuuli hellä! Isäni tänne jään... Pois, Medon! Päivä jo pilviin lähti. Oi, näinkö sammuit sa Kypron tähti! AALLOTTARET. Oi, Kypron tähti, sa poissa ollut, sa kauvan kaivattu etkä tullut, kuin nousit kaukaa noin huolten yöhön, sa säde, särkynyt vetten vyöhön!
Nää patsaat kuuliko, kuin puhui hän? Ja onnes näkijöitä mykkiä sun peljätäkö täytyy? Aurinko jo nousee elämäni uuden päivän, mi suurna kohoo yli mennehien. Alentuu jumalatar luokseni, mun, kuolevaisen, kohottain. Mi seutu, mi uusi valtakunta mulle aukee! Niin ihanasti toivo harras täyttyy. Unelmoin luokse onnen korkeimman, mut tämä onni unelmatkin voittaa.
Oi, Luojan laupeus on loputon Ja rakkaus vailla on rantaa! Kuin taivas sees, meret siniset! Kuin meidät, kalpeat kukkaset, Maa kaunis, vehreä kantaa! Maa laaja vehryt ja vapaa on, Vaikk' kyllä pakkoa kohtaa, Ja köyhä Suomemme, kullaton, Se suurna, sulona hohtaa; Tääll' laulu ilosta säihkyy niin, Vaan haikeutt' utuista unelmiin Myös kevään kerkeys johtaa.»
Ja maailma se suurna ava'uupi, Ja ruusuja ja seppeleitä sen Nuor' uskoo tarjoavan tarmokkaalle, Ja uskon moisen riistää tahtois ken? Ihana aika! Mutta, valeen taakse Kuin kadotettu Eedeni se jää. Jää taakse? Ei! Jos hapset harmeneekin, Voi sielu viettää nuoruuselämää! Jos henkeäsi hellästi sä vaalit Kuin kukkaa, ravintoa sille suot Ja valoa ja iki-ihanteita, Niin koko elos kevääksi sä luot!
Ei kumma ollut teelmän muoto: uurna vain vanha, kirjaeltu korkokuvin, mut salaperäinen kuin kuolon kuuma ja vakaa, kuin on päätös päiväin huvin: siin' eli vanhan Hellaan henki suurna, se haastoi haavein kaukaa kangastuvin, kuink' elon pulmat ymmärrettiin ennen ja kuinka urhot kulki kuoloon mennen.
Pyhiä käynyt olen portahia näin alas vain sua ilahduttaakseni puheellain ynnä valo-vaipallani. Ei rakkaus suurempi mua kiirehtänyt, se hehkuu yhtä suurna, suurempana tääll' ylhäällä, kuin näät sen leimunnasta; vaan tunne rakkauden, mi meistä tekee maailman-kaitselmuksen orjat alttiit, tääll' arvat jakaa, kuten oivaltanet.»
Viitsikäätte viljoani, katsokaatte karjaani, Ettäs varsin vahingotta viimein kotiin saapuisi. Mesikämmen käyretyinen, Otso, metsän omena! Anna rauha raavahille tänä suurna suvena, Jos sa tahdot tapella ja lihaa tekee mielesi, Jyrsi koivun pökkelöitä, visko viitaan vihasi. LINTUJEN K
Mut laulun lahjan me sulle suomme kuin kuolevalle ei konsanaan, myös kirkkaan kärsimyskruunun luomme, mi loitos loistavi maailmaan; jos vihdoin viemmekin järkes valon, sun vieläi virtesi suurna soi, et pääse hehkuista henkes palon, mi ikiluojia ihannoi.» Tuon kuulee kummana nuorukainen, tuon kuulee myös koko Helikon, hänet tempaa hurmio taivahainen: kuin laulun, miehenkin mieli on!
Sanani äskeiset siis anteeks anna kuin ois et koskaan niitä kuullutkaan, taas suurna seiso taivaan morsianna kuin herttuattarena hengen maan, min Sulle suon, min otsalehti kanna päin pystyin, niinkuin kruunut kannetaan, mut muistain, että on se kruunu murheen, tuo valtamerkki sielun vahvan, urheen.
Eikä joutsenjärveen jouda ihana Itaalia, jolta oppineet me oomme, mik' on kauniin maailma, Espanjako? Eipä suinkaan. Sen on seijas kansan työ, niinkuin tuikkaa tehdastulin Belgiassa pimein yö. Tervetullut, Hollanti! Ain valppahasti vartioi kansain pyhää oikeutta, siinä suurna äänes soi! Kuultiin, kun se maailmalle haastoi selvää kieltäsi, ihaeltiin ihanteitas, miehuuttas ja mieltäsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät