Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Ken juopi vettä elämän Ijäisen lähtehestä, Ja rakkautta elävän Jumalan sydämestä. Armosta, kautta Kristuksen, Alati ammentaapi, Hän tyydytetyks' janonsa Ajassa tässä saapi. Sillä se silmä lähtehen Uskovan sydämmessä Kuohuva onpi ainainen Siunaus elämässä. Asunto Pyhän Hengen on Se sydän autuainen: Siin' ilo, rauha verraton, Rakkaus taivahainen.
Laki kallis, viljavainen, Luojan luoma taivahainen, side yksi ylhäisille, hyville ja halvimmille; kansakunnat liität, laitat vallattoman mielen taitat; villit ihmistöille ohjaat, siveyden vallan pohjaat, itsekkään myös valjun saatat muistamahan isänmaataan! Kaikki, toivoin työstä riistan, auttaat toinen toisiaan, koetella kilvan, kiistan saavat kaikki voimiaan.
Mut laulun lahjan me sulle suomme kuin kuolevalle ei konsanaan, myös kirkkaan kärsimyskruunun luomme, mi loitos loistavi maailmaan; jos vihdoin viemmekin järkes valon, sun vieläi virtesi suurna soi, et pääse hehkuista henkes palon, mi ikiluojia ihannoi.» Tuon kuulee kummana nuorukainen, tuon kuulee myös koko Helikon, hänet tempaa hurmio taivahainen: kuin laulun, miehenkin mieli on!
Eik' edes tunne katumusta, Surua synnin katkeraa, Nuo itsepäiset ihmislapset, Vaan kilvotellen synnissään Niin nuoret kuni valkohapset, Vaan paaduttavat itseään.» Niin lausui enkel ihanainen, Ja itki kuuman kyyneleen, Jonk' otti toinen taivahainen Taltehen kulta maljaseen, Lausuen: »Totta, liiaksikin, Mikael, Herran sankari! Mut ällös' itke ihanaisin, Vaan riennä maahan kanssani».
Vaan minkälainen se oli? Voi hyvä Jumala sitä iskua! Aivan oli arvostelia nauruksi vääntänyt koko kirjan ja pilkannut, että mitähän ajatusta muka tässäkin oli: Mun impi ihanainen Kun ruskopilvi on, Min rantaa taivahainen Koi kultaa auringon. Impi kun ruskopilvi! Ja auringon koi! Mitä se muka oli?
Vaan nyt on Verna poissa, Yletty taivaasen, Siell' Luojan kukastoissa On lilja valkoinen. Ei siellä myrskyt pauhaa, Ei siellä huolta näy, Ei siellä puutu rauhaa, Ei silmä itkuun käy. Mutt' taivahalla illoin Kun loistaa tähti tuo, Niin siskosiinsa silloin Hän sinisilmät luo. Nyt onni taivahainen On hällä ihanin, Nyt saanut on hän vainen Jo hohtosiivetkin.
On sydän raskas, kaihomiellä Mä entisaikaa muistelen; Ol' ennen maassa rauha vielä Ja ihmiselo herttainen. Nyt kaikki on kuin nurin vainen, Sä nälkää näät, teet kilvoin työs! On kuollut isä taivahainen, Ja perkele on vainaa myös. Ja kaikki on niin kylmää, jäistä, Niin synkkää, nurjaa, kiperää; Jos ei ois lemmen kipinäistä, Ties, kuinka oikein kestäis nää!
Te de coelo caritas traxit animorum, Pro quibus palatium deserens praeclarum, Miseram ingrediens vallem lacrymarum, Opus durum suscipis, et iter amarum. Jesus, kallein ystäväin, herra taivahainen, Luoja kaikkivaltias, hallitsija maitten, Ken sun armotöitäs voi kyllin ihmetellä, Joita hyödyks' syntisten teit sä, Jesu hellä?
Vastasi valio korven: "Kulki pilvi taivon kantta, päivä pilveä punasi, siitä syttyi poskipääni." Sanoi Taatto taivahainen: "Miksi silmäsi vesissä?" Virkkoi vieno metsän viemä: "Lankesi kedolle kaste, madot kiilto-kimmeltivät, siitä silmäni kihosi." Tutki Tuomari sydänten: "Miks povesi polttelevi?" Salon arka noin saneli: "Tähti kultainen putosi läikkyvähän lähtehesen, siitä syömeni värähti."
Palkkaedut eivät tosin olleet suuren suuret talon vaate ja kaksi tynnyriä eloa, rukiita ja ohria kahtia vaan kuitenkin lauloi metsästäjä mennessään tavaroitaan hakemaan iloisesti: "Ruskea merinen ruoko, ruskeampi neitoseni. Kaunis on kesäinen päivä, kaunihimpi neitoseni. Kirkas tähti taivahainen, kirkkahampi hän sitäkin", ja ilo säteili hänen tummansinisistä silmistään.
Päivän Sana
Muut Etsivät