Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Ikuinen kiitos soikohon, Sun, Jesu, kiitos olkohon. Täti Agnes on vihdoin puhunut minun kanssani. Lyhyeltä ja jyrkästi, niinkuin hän olisi ollut enemmän itseensä suuttunut, kuin katuvainen tai iloinen, sanoi hän minulle tänä aamuna: "lapsi, nämät Lutherin sanat ovat etsineet sydäntäni. Minä olen kaiken elin-aikani pyrkinyt pyhimykseksi ja niin koettanut päästä Jumalan luo.
Te de coelo caritas traxit animorum, Pro quibus palatium deserens praeclarum, Miseram ingrediens vallem lacrymarum, Opus durum suscipis, et iter amarum. Jesus, kallein ystäväin, herra taivahainen, Luoja kaikkivaltias, hallitsija maitten, Ken sun armotöitäs voi kyllin ihmetellä, Joita hyödyks' syntisten teit sä, Jesu hellä?
Näin tulivat sanat hänen korviinsa: »Tule rakas Jesu tänne, Korjaa meitä maasta pois. Tule rakas Jesu tänne, Ota kaikki taivaasen.» Laulu eteni ja eteni. Vienosti ääni vaan enää kuului, ei eroittanut sanojakaan. Viimein kaikki hiljeni; kuvatkin hälventyivät edestä, rauhaan ja lepoon hän uupui... Hellu tuuditti ja varoitti aina vähän väliä poikia, jotka tahtoivat telmiä liian kovasti.
Kun hän kertoo niitä lauhkealla, kunnioitusta osoittavalla lapsen-äänellänsä, näyttävät ne minusta syvemmältä ja pyhemmältä kuin milloin parhaat köörit niitä laulavat. Hän rakastaa erittäin St. Bernhardin "Jesu Dulcis Memoria" ja hänen "Salve Caput Cruentatum;" mutta muutamat "Dies Irae'n" värsyt ovat myöskin varsin usein hänen huulillaan.
Hän toi pienen tuolin aivan kapteenin eteen, istuuntui siihen, haki virren n:o 90 vanhasta virsikirjasta, otti juhlallisen muodon ja sanoi: "Kuuntele nyt, setä, tarkasti kun minä luen." "Hädässän' huudan Herraa Kaikesta sydämest', Ah, auta tällä kerrall', Jesu armollisest'", alkoi Helmi heleällä lapsen äänellä lukemaan mielivirttänsä.
Nämät kristityt käyttivät lauluissansa runomittaa ja loppusointua, jota he ymmärsivät ja arvossa pitivät ja virsissään he ilmoittivat uskontonsa jumaliset tunteet, kaikki sen toiveet ja puhtauden ja alttiiksi-annon ja ylevyyden. Virressä, jota he lauloivat, oli kööri, johon joka säveljakso päättyi ja josta Cineas ainoastaan muisti: "Jesu, tibi sit gloria In sempiterna saecula."
VILLE. Tulen, tulen... Auta Jesu, en pääse ... en jaksa ... voi äiti, äiti, äiti, hän katosi ... en näe enää mitään. SILJA. Hän palajaa jälleen. Odota vähän aika vielä. Ei hän kauvan viivy. VILLE.
Kun he sitten olivat alttarin ympärillä ja vannoivat uskossa lujana pysyä elämänsä loppuun saakka, tunsi Hanna olevansa kelvottomin kaikista, ei mahdollinen mihinkään. Muut olivat Jumalaa likempänä, hän seisoi yksin taaimpana, kaukana heistä; sai iloita, jos löysi sen verran armoa, ettei tänä tärkeänä hetkenä tykkänään heitetty pois kaikkivaltiaan kasvojen edestä. Urut soivat, seurakunta alkoi lukkarin johdolla virren: »Jesu ystävän on paras.» Rovasti antoi heille merkin langeta polvillensa. Tytöt itkivät melkein ääneen, mutta Hanna vaan vapisi. Virren sävelet täyttivät koko avaran kirkon; ehkä seurakunnan esirukoukset jotain vaikuttaisivat heidän hyväkseen, hänenkin, joka huonoin oli. Hanna tunsi harrasta kiitollisuutta kaikkia noita rakkaita ihmisiä kohtaan, jotka istuivat penkeissä ja hänen puolestaan Jumalaa lähestyivät.
Ja nyt hän tahtoo, että minä veisaan hänen mielivirtensä Jesu dulcis memoria: Oi Jesu, nimes suloinen Tuo ilon, riemun, autuuden; Vaan siellä olo suloisin, Miss' olet, Jesu, itsekin. Niin armahast' ei laulut soi, Ei kaunein soitto soittaa voi, Ei koko maa sen vertainen Kuin sinä, Jesu suloinen.
Jesu veres voimalla, Elävällä sanalla Johda lasta eksyvää, Että luokses kerkeää! Anna runsain armosi, Kanna hautaan syntini, Uusi mulle sydän luo, Saastaisuudest' ero suo! Veres kuuma, juokseva, Kyynel kullanhohtava Pestäkseni tuottele, Riemun ve'ellä juottele! Muista, Herra, kuolevat, Vapisevat sairahat, Heiltäkin ett' toisinaan Väsyis kyynel juoksemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät