United States or Madagascar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja nyt hän tahtoo, että minä veisaan hänen mielivirtensä Jesu dulcis memoria: Oi Jesu, nimes suloinen Tuo ilon, riemun, autuuden; Vaan siellä olo suloisin, Miss' olet, Jesu, itsekin. Niin armahast' ei laulut soi, Ei kaunein soitto soittaa voi, Ei koko maa sen vertainen Kuin sinä, Jesu suloinen.
Niin on kukin näkevä, Ett' on veri väkevä Niissä, jotk' on halussa Niinkuin ennen alussa. Rohkeasti, riemuiten Sodi, lauma piskuinen! Minä veisaan iloiten: Siitä ilost' iloitsen, Jok' on Jesuksessani Mulla, ystävässäni. Jos sen muutkin tietäisi, Samaan riemuun rientäisi. Osan, edes pienen vain, Ottaisi he ilostain. Sydämessä uskovain Asuu, johtaa Jesus vain.
SIMEONI. Sellaista jumalatonta sinä osaat, mutta osaatko lukea, juupeli? LAURI. Se vasta kysymys: osaako pappi lukea. »Minä osaan lukea ja veisaan enkä koskaan kesken seisaa; niin pitkä virsi kuin navetan seinähirsi». Mutta papin tulee messuta, eikä veisata. Minä messuan ja pikku-Eero vastaa. EERO. Minä vastaan jos vaan nälältäni jaksan. JUHANI. Rupeaisitko hullun kanssa juonittelemaan?
Ottaisitteko kenen hyvänsä, kun hän vaan on rikas? Ottaisin. Vaikka hän olisi musta kuin muriaani ja tyhmä kuin saapas, niin ottaisin sittenkin. Mutta ajatelkaas, jos ette voisi häntä lainkaan rakastaa? Rakkaudesta minä viisi veisaan. Ei köyhän auta semmoisia turhuuksia ottaa lukuun.
Hän on paras auttajani Vaivoissa tään maailman. Hänen kauttaan tulevani Toivon iloon taivahan. Kulje kunne tahdot sinä! Taivahasen kuljen mä Raadollisna, köyhänä. Siellä veisaan virttä uutta, Kiittäin aina Jumalaa. Veisaa mistä tahdot sinä! Jesuksesta veisaan mä; Armahin Hän ystävä. Ei voi oma tieto auttaa Ahtaan portin läpitsen, Ei myös suuren opin kautta Siitä päästä sisällen.
Tervehdi häntä minun puolestani ja sano, että minä pysyn edelleenkin hänen ystävänään, mutta Grabbesta minä veisaan viisi. Tässä on kuitenkin rahat, joita hän pyytää, mutta anna ne ensiksi herra Eerikille.» »Kyllä minä toimitan», vakuutin ja yksinkertaisuuttani osoittaakseni tiedustelin, oliko kirje sinetöity, vaikka näin sen itsekin.
Miten voisin mä hillitä mieltäni siis en huoli mä maailmasta. Viis veisaan mä siitä, jos köyhä mä oon ja jos leipäni maailmalla; hän on mun, hän on mun! sen tiedän mä vain, mun ainoan taivas-alla. Salatieto se sentään vielä nyt ois, sitä sulle en juoruta saisi mut onneni viesti jo tahdottain yli huulteni huilata taisi.
Vielä kipeämmin koski savolaistuneesen sydämeeni eräs toinen uutinen, jonka kuulin siltä kuopiolaiselta vossikalta. Hän kertoi, että Viipurissa ei saa "oikeeta piimee, ei yhtä kokkelia." Viikingeistä minä viis veisaan, mutta voi kaupunkia, jossa ei ole piimää! Se maakauppias, jonka Viipuriin mennessäni Savon radalla tapasin, kertoi Kuopiossa joutuneensa pieneen vekseliasiaan.
Mut sirkutus soi minun rinnassain ja ilmassa lehtojen tuoksua on, pian päivä on koittava, pilvi se vain lie peittänyt auringon. Sen sieltä ilmi loihdin ma silmin ja korvin, sen veisaan ma virsin ja toitotan torvin ja tulla sen täytyvi, aamuni sen, kun valvon ja rukoilen. T
Ah, isänmaani, armas aatoksein, suruni, riemuni ja itku illan, ma sulle veisaan virttä Galilein, kun tuuli leikkivi yön suortuvilla, maa, metsä huokaa, nurmen kaste lankee. Sua herättääkö edes hetki ankee? En usko. Yössä myrkky-yrtit itää, maan ohjaksia henget pienet pitää. Mut alla tuskan, alla tuhmuudenki ja sorron, pimeyden, tään kansan henki se kuitenkin liikkuu! S