Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Raskas ompi erota, kun kert' on yhteen saatu, Kerta kihlat annettuja käsi kaulassa maattu. Mikä lie mun kullallani, mikä mennyt mieleen, Minun istui polvillani, muien meni viereen. Kuulepas nyt kulta likka, kuinka minä veisaan, Lähen tästä kylästä ja muille maille reisaan. Ei mun auta puhua, jos mielessä olis mettä; Pois mun pitää kulkea ja kultani muille jättää.
Menen merimieheksi ja elän sillä lailla. Kuulepas nyt kulta likka, kuinka minä veisaan Lähen poies Suomen maasta, muille maille reisaan. Kauppalaivat seilaavat Turun salmen suulla, Sinne otan matkani ja siell' on lysti olla. Taikka menen Ryssän maalle, kauas Venäehelle, Enkä tule ikänäni tähän kylään jälle. Karjalan neito.
Sieltä olivat piiat sen löytäneet ja vieneet isännälle, jolle olivat sanoneet muiden talojen paimenilta kuulleensa, että minä metsissä kiville ja kannoille saarnailen ja veisaan semmoista, jota ei kukaan tiedä, mitä se on. »Liekö se sen tästä kirjasta oppinut», olivat sanoneet »katsokaapas, isäntä, mikä kirja se on ... se oli sen kontin pohjalla tuohiin käärittynä.» Tuolla lailla olivat piiat kannelleet emäntä sen minulle jälkeenpäin kertoi ja isäntä tukisti minua ja otti kirjan pois. »Kuka sen tietää, jos sinä sen olet mistä varastanut?
Viis veisaan mä siitä, jos köyhä mä oon, Ja jos leipäni maailmalla: Hän on mun, hän on mun! sen tiedän mä vain, Mun ainoan taivas-alla. Salatieto se sentään vielä nyt ois, Sitä sulle en juoruta saisi Mut onneni viesti jo tahdottain Yli huulteni huilata taisi.
Ja mitä huonompia ja kelvottomampia sitä useammin ja äänekkäämmin kaikui tuo sana heidän huuliltaan. 'Minun taiteeni' vaati niin ja 'minun taiteeni' vaati näin. Mutta myös yleisöllä oli omat vaatimuksensa ja niiden edestä oli itse taiteenkin väistyttävä. Minä veisaan viisi teidän taiteestanne! ärjyi johtaja. Minä kysyn, kuka teille palkan maksaa. Minä! Ja mistä minulle rahat juoksevat? Yleisöltä!
Sinä olet hukassa, ystäväiseni; huomenna on tämä skandaali ihan varmaan koko Tukholman tiedossa; taikauskoiset säälivät sinua, ennakkoluulottomat nauravat sinulle. Siitä minä viis veisaan, Aadolf vastasi, säälikööt tyhmät ja naurakoot sydämettömät. Juletkoon vaan yksikään julkisesti loukata minua, niin on minussa miestä antamaan ojennusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät