Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Rentonaan nakkautui hän rekeen, niin että perälauta rasahti... Hyppää kannoille, Pulkkinen! Ja ann' mennä, Olli! Varsa puhalsi seisovilta jaloiltaan täyteen laukkaan. Mjukaste tjenare! Mjukaste tjenare! huusi hän, riipaisi lakin päästään ja huitoi sillä taakseen kaaren toisensa perästä, nosti ja laski, ylös ja alas, niin että se toisin vuoroin korkealle kohosi, toisin vuoroin tien viertä hipaisi.
Tuntui oikein pahalta, kun jäi vastaamatta Tahvolle siihen uhkaukseen Siirin kohdasta. Se ei mitenkään saisi jäädä vastaamatta ja selittämättä toinen puoli, mutta ei selvinnyt, mitä sanoisi. Olisihan siihen nytkin tilaisuus juosta vaan Tahvon reen kannoille ja siinä puhua. Vaan kummallinen kumma, kun ei selviä mitä sanoisi.
Vain en istu ensinkänä, Enkä seiso semminkänä, Ennenkuin sulkani sulavi, Höyheneni lämpiävi. Kaason lämpimän saanta. Piruko tästä piiat otti, Lempo ampui leskieukot, Nokiloita nuohomasta, Karstoja karistamasta? Eikä tuoa kaason syöä, Nuoevaimon nunnostella; Lepillenkö lehmät lypsi, Kannoille muni kananne? Kaason syötäntä.
Soh, tamma Matti käänsi hevosensa takapihalle päin. Pehtori hyppäsi kannoille. Siitä pitäenpä se oli, kun Liisa ajatteli Matista, että tuo se nyt on se minun ... kyllä minä tiedän! Pehtori puheli siksi näin, kun tiesi, että se puhe oli Matista mieleen. Vaikka pehtori muuten oli ylpeänlainen mies, niin välistä hän laski leikkiä.
Kotain edessä oli sama joukko saattamassa heitä kuin vastaanottamassa, ja siinä teki niiden häärinä ja huudot ja rääkynä Panuun yhtä vastenmielisen vaikutuksen kuin hänen tullessaankin. Ne kärttivät mikä mitäkin: hänen aseitaan, koristeita hänen puvustaan; tarttuivat hänen kauhtanansa liepeisiin, hyppäsivät hänen suksiensa kannoille. Panu hujahutti sauvallaan ja potkaisihe irti takiaisistaan.
Ne pojat kun ajelevat kuomireessään ja karhuntaljoissaan, niin saapi heidän edestään kunniallinen kuorman vedättäjä väistää hevosensa korvia myöten hankeen. Mutta kätilö parka saa virkamatkoillaan kulkea jalan, jollei joku armeliaisuudesta ota häntä rekensä kuskilaudalle tai kannoille. Eivät mitkään muut miehet tee tointaan niin huonosti kuin lääkärit ja apteekkarit.
Rouva ja piiat olivat samassa pujahtaneet porstuan ovelta näkymättömiin. Jäsentäkään liikauttamatta antoi varsa nyt valjastaa itsensä. Hyppää kannoille, Pulkkinen! huusi herra portin kohdalla Pulkkiselle, missä tämä oli koko ajan seisonut ja odottanut, pannen piippuunsa. Ja koeta nyt ajaa, jos osaat, murahti hän kuistin suussa kuskilla pysyttelevälle rengille ja antoi hänelle ohjakset.
Sieltä olivat piiat sen löytäneet ja vieneet isännälle, jolle olivat sanoneet muiden talojen paimenilta kuulleensa, että minä metsissä kiville ja kannoille saarnailen ja veisaan semmoista, jota ei kukaan tiedä, mitä se on. »Liekö se sen tästä kirjasta oppinut», olivat sanoneet »katsokaapas, isäntä, mikä kirja se on ... se oli sen kontin pohjalla tuohiin käärittynä.» Tuolla lailla olivat piiat kannelleet emäntä sen minulle jälkeenpäin kertoi ja isäntä tukisti minua ja otti kirjan pois. »Kuka sen tietää, jos sinä sen olet mistä varastanut?
Lähempänä hän tunsi helposti miehen ja hevosen. Myös Sipo huomasi pian noidan ja alkoi hutkia hevostaan, mutta samassa akka oli reen luona ja puikahti sen kannoille. "Suo minulle kyytiä vähän matkaa, jotta saadaan tuumailla", lausui noita. "Mihin menossa, Nevalainen? Ja miksi noin koetit minusta päästä?" "En ole sinulle minkäänlaisen tilin velvollinen", sanoi Sipo.
Näenkö taas väärin kaiken, toisin kuin mitä se on? Niinkuin aina olen nähnyt. En ole nähnyt mitään oikein. Olen luullut ja kuvitellut ja tehnyt aina omastani toden, mutta en koskaan todesta omaani. Joka pensaassa piilee haltia, joka lehdossa sinipiika, joka laineessa muka vellamonneito. Kaiken ikäni olen haastellut heille kuin puolimielinen metsän puille, kiville ja kannoille.
Päivän Sana
Muut Etsivät