Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
"Rakas äiti, odottakaa vielä vähäsen, kyllä minunkin vuoroni tulee kutsumattakin, ja antakaa silloin minun mennä, älkääkä kieltäkö. Mieleni mukaisen kanssa olen onnellinen, mutta Tahvonne kanssa olen aina ja ikuisesti onneton." "Mutta miksikä olet tänään niin hyvällä mielin Tahvon arkkusen vastaan ottanut? sillä olet jo antanut hänelle yhden sormen." "Tahvonko? Ei äitini!
Joka on julma juhdalleen, on varju vaimolleen, on sananlaskukin ja vakuutti sen, että Jokelan Siiri ei ole Juken reessä syltäkään enää. Sen sanottuaan meni rekeensä ja lähti ajamaan kotiinsa. Sama tie oli Jukellakin. Hän pyöräytti ruunikon Tahvon jälkeen ja ruunikko koetti mennä ihan kynttä kantta Tahvon reen perässä. Verta päristi Tahvon rekeen ja valoi Tahvon ihan verellä.
"Ihmeellinen tytär, sinä et tahdo tarttua omaan onneesi kiinni; mutta jos me emme tyydy arkkusen antajaan, ja sinä juokset suoraa tietä onnettomuuden kitaan, mikä sitte neuvona?" "Olkaa huoleti siitä; etenkin sinä, äiti, olet vielä hyppelevä ilosta. Auta minua sentähden tuosta Tahvon tuumasta vapaaksi ja koeta käännyttää isän ajatukset toisaallepäin," vastasi tytär suudellen äidin kättä.
Se harmitti sekä Anttia että Jussia, sillä Jussi tiesi Anna Kaisan rakastaneen Tahvoa, ja Antti tiesi taas Tahvon kosiskelleen Anna Liisaa hänen kanssaan kilpaa. Ynseiksi tekeytyivät nyt molemmat miehet ja pikku vekkuleiksikin. Tahvo tuli, pysähtyi ja kysäisi: »Ihalainenko se tässä on ja Vatasen Jussi?» »Kah Tahvo Kenonenhan se on», vastasi Jussi.
"Rauhoitu nyt ukkoseni ja mene levolle; loruillasi olet jo karkoittanut ainoan lapsesi unen." "Lähtekäämme sitte makaamaan, mutta Tahvon vaimoksi on Leena tuleva, ja minä ja Antti ostamme heille aika talon." Tommi viskautui vuoteelle; mutta kamarissa itki Leena katkerasti. "Isä tahtoo naittaa minut juopolle, kortinlyöjälle ja yöjalkalaiselle.
Ennen joulua pitivät Wellin isäntä, emäntä ja poika perheneuvottelua naimisasiasta. Päätökseksi tuli: Tahvon tuli viimeisenä pyhäpäivänä käydä varsinaisesti kosimassa ja neljän viikon kuluttua olivat häät vietettävät. Tahvon tuli ensi aluksi jäädä metsänvartijan taloon ja suveksi, ennenkuin kesätyöt alkoivat, muuttaa vaimoineen Wellin taloon.
Pikimmältään pistäytyy hän vain pyhän seutuna kirkonkylästä noutamassa leipäaineita. Ja viimein hän kokonaan äkäytyy pirttiinsä olemaan, ei käy ulkona muuta kuin elukoitaan ruokkimassa, makailee penkillä tai väijyy ikkunoista, vuoroin kummastakin, vihamiestensä liikkeitä ympärillään. Keyrin aattona hän näkee Tahvon tulevan pihan poikki ja astuvan sisään.
»Etkö muutenkaan ole kuullut mitään kotoasi?» lisäsi Tahvo. »En mitään. Miksikä?» lisäsi Antti ja katsoi tuikeasti Tahvon silmiin. Tuo Tahvon uudistettu ja asialliselta kajahtava kysymys ja sitä paitsi kun kaikkien silmät katsoivat niin tutkivalla tavalla Anttiin, se vaikutti pahasti ja tuntui väristävän läpi ruumiin.
"Jos siinä on perää, pitää kai minun sinne menemän," sanoi Antti vihoissaan, "mutta Tahvon selän olen vielä ennen häitä kypseksi keittävä." "Se on aivan tarpeetonta," sanoi Leena, "mutta pitäkää kiireesti häät, ja te tulette minua kaiken elinaikanne kiittämään siitä, että niin lempeän ja taitavan ihmisolennon olen teille taloon saattanut."
»Muistanhan minä Kenosen Tahvon... Vieläköhän sekin elänee.» »Vielähän se elää... Se rikkaan Hyvärisen tyttö on taas siihen rakastunut», ilmoitti Antti, haihduttaakseen kaikki epäilytkin Jussin ja Hyvärisen tytön asiasta. Samalla iski hän silmää Jussille. »Vai yhä se on Hyvärisen tyttö naimatta... No omansa olisikin Kenoselle... Ei siitä nyt viisas mies huolisi», huudahti Kaisa tukat silmillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät