Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
»Muistanhan minä Kenosen Tahvon... Vieläköhän sekin elänee.» »Vielähän se elää... Se rikkaan Hyvärisen tyttö on taas siihen rakastunut», ilmoitti Antti, haihduttaakseen kaikki epäilytkin Jussin ja Hyvärisen tytön asiasta. Samalla iski hän silmää Jussille. »Vai yhä se on Hyvärisen tyttö naimatta... No omansa olisikin Kenoselle... Ei siitä nyt viisas mies huolisi», huudahti Kaisa tukat silmillä.
Kesti vähän aikaa veisuuta, ja Antero istui metsän laidassa vaimojen takana ja näki edessään naisten peitetyt päät ja miesten tukat, tuolta toisaalta toisten kasvot, kaikki liikkumattomina kuin olisivat olleet kuvia, patsaita, lumotuita salaperäisiä olennolta, joiden joukkoon hänkin kuului, joiden yhteyteen hänkin suli. Päivä oli tyven, taivas hienossa harsopilvessä, aurinko peittyen sen taa.
Kun tulevi kaupoiltahan, Tuo ei tenkoa tinaista; Tuopi kyllä kyynäsvartta, Viljalta vihaista kättä, Jolla tukkani repivi, Hapseni hajottelevi, Tukat tuulelle jakavi, Ahavalle anneksivi. Jo johonki saatettu. Jo mun saatti saarehinen, Juohatti joentakainen, Hurstille humalahurjan, Viinavillin vuotehelle, Vasten tahtoa emoni, Varotusta vanhempani.
Kasvot ja kädet olivat lapsilla puhtaat ja tukat kammatut ja silmät suurena, oudoksuen kun katselivat alussa kuin varsa, joka ahtaasta, pimeästä tallista tuodaan avaralle kartanolle kirkkaaseen päivän valoon. »Prastui, kappusivai», sanoi Vimpari lapsista päästyään ja pisti kättä Nikkilälle, vaan emännälle hän nyyhkäytti päätään sanoen sävyisästi hyvän päivän.
Niinpä jo heti, nähdessäni vanhain oppilasten tukat lyhyiksi kerittyinä ja hiukset toiselle puolelle päätä kammattuina, tuli huomiooni, että tuommoinen, noin hieno mies se minustakin pian täällä tehdään. Kun he näyttelivät oppikirjojansa, piirustuksiansa y.m. sekä avomielisesti kokivat saattaa vastatulleiden tietoon korkean oppinsa, niin johan se toki joltakin tuntui.
Rippivieras pitänyt aamuhartaushetken. Onko se ennenkin ollut niin pahana sinulle, se akka? On monestikin, tuossakin on iso aho, josta repi tukat, sanoi tyttö kädellään osoittaen päälakeensa. Kun se isäsi antaa sen sinua repiä? Minkä sille isä taitaa, kiittää kun saa pitää silmät päässään. Miksi et jo ennen ole lähtenyt oman onnesi nojaan.
Hanna asettui, mutta silmät paloivat vihasta kuni kekäleet, rinta aaltoili väsymyksestä, tukat olivat hajallaan kuni kotkan repimät, että koko pää oli kuin tuulen kopra.
Kerttu siis kokosi lapsensa, puki nekin pyhävaatteisiin, hajotti tyttöjen tukat, varusti tummilla ruseteilla ja läksi.
Mutta tulipa tieto piispan tulosta taas piispantutkintoa pitämään ja vihkimään uutta rovastia virkaansa. Tiedettiin tulevan sen saman piispan mikä viimeksikin kävi. Tämä tieto herätti seurakuntalaisissa vanhan rovastin muistot ihan kun eiliset asiat. Ja tukat näyttivät talojen emännillä nousevan pystyyn toistensa kanssa puhellessa piispan tulemisesta.
Venheessä olijat katsoivat äänettöminä, pitääkö sinne lähteä apuun, mutta huomasivat pian tytön tulevan Aunon taluttamana venheeseen. He näkivät kauhukseen, että takaraivalla vaaleankeltaiset tukat olivat hyytyneenä veritallona, kulmassa oli nyrkinkokoinen mustelmapahka ja toisen silmän ympärillä laaja, melkein musta kuolleen veren kiehkura. Silmä oli muutenkin melkein umpeen turistunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät