United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä sanoit että Anisja on leski, mutta onpa Marttakin yhtä hyvin kuin leski, jatkoi vanhempi poika. Eihän silläkään ole miestä. Missäs hänen miehensä on? kysyi Nehljudof. Linnassa täitä ruokkimassa, sanoi vanhempi poika käyttäen tavallista sananpartta. Viime suvena hän kartanon metsästä kaatoi kaksi koivua ja joutui siitä kiinni, kiirehti pieni ruusunpunanen sanomaan.
Vaan eteiseen tultuaan kuulivat sisällä naisen puhelevan kuin hellästi hyväillen jotakin. Sisään astuessaan hämmästyivät he nuoren naisen kauneutta. Hän istui ruokkimassa lasta, leperrellen sille. Avonainen puku, hajallinen tukka ja hänen hämmästyksensä vieraat huomattuaan antoivat hänelle villiytyneen näön.
Liisa oli oppinut käymään äitinsä kanssa navetassa pieniä eläimiä, vasikoita ja lampaita, ruokkimassa, mutta Viija sitä ei ennen ollut miksikään huviksi huomannut. Nyt kun Liisa opetti, tuli hänestä melkein yhtä ahkera. Ja olihan siellä heidän entinen Onnentuojakin, Viijan äitivainajan perintö- ja nimikkolehmä.
Paikalla pidettiin tutkinto. Kustaa Aadolf selitti olleensa tallissa Neron kanssa hevosia ruokkimassa. Sitten oli hän ollut isännöitsijän kanssa pellolla ja koettanut "opetella kyntämään." Sitten oli hän sattunut aukaisemaan puutarhan portin kalkkunoille... Sen teki kreivi tahallaan, kun näki minun siellä kävelevän, sanoi neiti terävästi.
Liisu itse aikoi käydä vaihtamassa Sundsjössä asuvalta suomalaiselta suoloja niillä nahoilla, joita heillä oli vielä viime talvesta asti, sillä kun kaikki kolme kulkisivat yhdessä, heidän kai onnistuisi kaataa jokin hirvi. Pikkupojan hän aikoi ottaa mukaansa ja tyttö kyllä tulisi yksin toimeen kotona lehmää ruokkimassa. Heiniä oli tarpeeksi eikä lehmää tarvinnut laskea ulos.
»Ja niin olen vihdoinkin täyttänyt työalani tässä maailmassa, josta teille kiitos, nuori mies. Se on Mestarin työtä.» Hän katseli minua, ja hänen silmänsä säteilivät. »Te yllätitte minut ollessani ruokkimassa hänen lampaitaan, näettekös. Ja tietenkin te kaikin tulette säilyttämään salaisuuteni.» Hän puheli kyllä jotenkin huolettomasti, mutta hänen sanojensa takana piili todellinen pelko.
Sill' on hyvät merkit ... hyvät merkit! kehuskeli räätäli. Millään siinä on sen elättäjätä ... hyvä kun itsensä ruokkisi! kantelivat akat selän takana. Ja huonolta se näyttikin, sillä räätäli oli harvoin itse ruokkimassa. Maitoa se ei saanut nähdäkään muuta kuin minkä talon lapset joskus antoivat omasta osastaan ja minkä hän itse sai kissanpoikain kupista varastetuksi.
Pikimmältään pistäytyy hän vain pyhän seutuna kirkonkylästä noutamassa leipäaineita. Ja viimein hän kokonaan äkäytyy pirttiinsä olemaan, ei käy ulkona muuta kuin elukoitaan ruokkimassa, makailee penkillä tai väijyy ikkunoista, vuoroin kummastakin, vihamiestensä liikkeitä ympärillään. Keyrin aattona hän näkee Tahvon tulevan pihan poikki ja astuvan sisään.