Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Kun eivät vain liene tulleet muissa salaisissa aikeissa ... ja kun ei vain lie kaikki sen Tahvon vehkeitä. Kysymättä puhuu Tahvo edelleen tulleensa kaupungista saakka näiden herrain apumiehenä.
Tuntui oikein pahalta, kun jäi vastaamatta Tahvolle siihen uhkaukseen Siirin kohdasta. Se ei mitenkään saisi jäädä vastaamatta ja selittämättä toinen puoli, mutta ei selvinnyt, mitä sanoisi. Olisihan siihen nytkin tilaisuus juosta vaan Tahvon reen kannoille ja siinä puhua. Vaan kummallinen kumma, kun ei selviä mitä sanoisi.
Se ääni meni salaman tavalla läpi jäsenien ja silmänräpäyksessä pani vapisemaan miehen. Mielellään olisi Jukke ottanut selkäänsä sen luvatun selkäsaunan, kun tietäin sillä pääsevänsä, ettei tule tämä Siirille ja Siirin kasvateäidille tiedoksi. Jukke tiesi Lampilan Tahvon sellaiseksi mieheksi, joka ei kesken päästä käsistään, ja onneton se, ken Tahvon suututtanee.
Ja muistutti työmiehiä, että Antti kun tulee kotiin, niin sille kertoisivat ruunikon kuoleman niinkuin se oli, ettei Antti pääsisi uskomaan Lampilan Tahvon vihallaan nostamia valheita. Hanna se hoiti kuitenkin emännyyttä Vaaralassa. Hänen päivänsä eivät ilostuneet. Ei kyyneletöntä päivää viettänyt siitä kaihosta, kun ruunikko on mennyt ja millä viihtyy Antin mieli ruunikon kuolemasta.
Jukenkin povessa pyörteili korttikaarissa olo, lompakon menettäminen, ruunikon kohtalo, Tahvon uhkaus, Siirin paleltuminen, Kopolan ukon lohduttavat sanat: »ei suinkaan» ja »en luule» eikä tiennyt mikä niistä pyörteistä voittaa toisensa ja joutuu virran kuiluun ensimmäiseksi. Järki oli aivan sekasin, ettei voinut ajatella mitään.
Mutta kova talonemäntä ei säälinyt nuorikkoa, vaan yhä karttuivat työt ja askareet karttumistansa, ikäänkuin kysyttäisiin tulen sammuttamista, ja Tahvon äreät sanat, kun hän päihtyneenä palaa kapakasta, ovat hänen ainoa lohdutuksensa. Tahvolle, tälle raakile ihmiselle, onkin hän leikkikaluksi taloon tuotu, hänen pilantekonsa ja vihanpurkaamisensa esineeksi.
Antti juoksi pihalle, veti Tahvon tukasta pirttiin, antoi hänelle tiellä muutamia tenhollisia selän pehmittäjiä, vei hänet kamariin ja sanoi: "Onko tosi, että valalla olet luvannut ottaa tämän neidon vaimoksesi?" "On se tosi," änkytti Tahvo. "Ja sinä olet hänen kunniatansa häväissyt?" kiljui Antti. "Kyllä kai," vastasi Tahvo.
Jukke ei virka sanaakaan reessä, painoi vaan kasvonsa turkkinsa kauluksen sisään umpipäähän ja ajatteli antaa luulla humalaiseksi ja puhukoon mitä tahtoo, kyllä korvat kestää. Tahvo otti tulitikulla tulen nähdäkseen hevosparkaa minkälainen se oikeastaan on, mutta paikalla välähti ruunikon otsassa tuttu pilkku Tahvon silmiin ja koko pää oli tuttu, että paikalla huudahti: »Mitä kummaa.
Kuulin mennä sunnuntaina kirkossa sanottavan, että Leena jo on Tahvon morsian." "Se ei voi olla totta," sanoi Risto hypähtäen pystyyn, "Tahvoa ja Leenaa erottaa tukeva väliseinä toisistaan, ja sitä ei käy niinkään pian maahan repiminen, ja se on: Tahvon viinahalu ja kortinlyöminen sekä hänen tyhmyytensä."
Hillitsisit sinäkin vähän luontoasi ... kovinhan tuo on kamalata tuommoisten aseiden kanssa liehuminen. En osaa hillitä, kun tulee se vihan puuska päälleni ja minua häväistään. Mietittyään vähän aikaa istuutuu isäntä pöydän eteen penkille, Jos et sinä sen Tahvon kanssa tule toimeen, niin pannaan vaikka se ennemmin pois.
Päivän Sana
Muut Etsivät