United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
TUURE. Niin, minä ymmärrän. SIIRI. Sinä et olisi voinut kieltää, kun vain olisit saanut nähdä sen. Odotahan vähän. Minä olen mieletön, hullu! Tämmöisiä ylellisyys-menoja nyt! Jos voisin sanoa Siirille kaikki. ? Ei, ei vielä, ei vielä! Onhan minulla hiukan toivoa, ja sitä paitsi Mutta mistä saada rahoja tähän. Pahimmassa tapauksessa käyköön niinkin.
Minua ainakin haluttaisi ... miksi näytät niin nolostuneelta, Siiri?... Etkö voi hyvin?... Tai etkö ole saanut tanssia? Se kysymys pujahti Sannilta aivan vahingossa esille. Körnerin kuullen sitä toki ei mitenkään olisi sopinut tehdä. Saanko luvan, neiti? lausui tämä heti, kumartaen Siirille. Kiitoksia, en minä tanssi enää tänä iltana.
Minun oma vekselini lunastettuna, ja mitä tässä on: »Agneksen häälahja Siirille.». SIIRI. Ja täällä takapuolella: »Setä Fabian oli oikea vaikka näkymätön velkoja, ja minä sain valita perintöni.» Oi, nyt minä ymmärrän kaikki! TUURE. Niin paljon en minä ymmärrä, mutta minä ymmärrän kumminkin tarpeeksi voidakseni iloita kaikesta sydämestäni sinun tähtesi. Vai niin, taaskin vain minun tähteni.
Hän käänsi kasvonsa pois, ettei kenkään näkisi, kuinka ne muuttuivat, eikä hän olisi voinut puheesen ryhtyä, vaikka siihen paikkaan olisi kuollut. Useita viikkoja oli mennyt, kun huhu toi Siirille sen uutisen, että Sanni ja Körner olivat kihloissa. Veri kuohahti taas, viha valtasi mielen vielä kerran. Körnerin tähden hän siis kumminkin oli heitetty syrjään. Siis kumminkin...!
Aivan huppu korvissa?» keskeytti Jukke. »No tiesiköön ne minusta, missä minä olin?» »Ei suinkaan. Mistäpä ne sen tiesivät?» mukautti ukko. »Vai ei toki», jatkoi Jukke ihastuneesti. »Sitä ei pidä sanoa Siirille eikä Jokelan emännälle.
Samassa tuokiossa Siirille selveni, että nyt rauhan ja sovinnon juhlaa vietettiin, ja että siis Sannin ja hänenkin tuli ... ooh, niin ... heidän tuli päästä irti vihasta, epäluulosta, kylmyydestä ja kaikesta pahasta. Rientää toistensa luokse, unhottaa, antaa anteeksi molemmin puolin... Mitä kello? Vastako viis'. No, entä sitten? Sanni sai nousta aikaisemmin. Hän suti päällensä.
Kyhäsi päällekirjoituksen ja antoi Liisulle. Viekää tämä Sannille. Ei tarvitse odottaa vastausta. Hän seurasi silmillään Liisua ja kirjettä hänen kädessään, siksi kuin Liisu läksi huoneesta. Kuunteli vielä hänen askeleitaankin viereisestä kammarista. Sitten ovi kävi. Hän oli mennyt. Siirille tuli paha olla.
Se ääni meni salaman tavalla läpi jäsenien ja silmänräpäyksessä pani vapisemaan miehen. Mielellään olisi Jukke ottanut selkäänsä sen luvatun selkäsaunan, kun tietäin sillä pääsevänsä, ettei tule tämä Siirille ja Siirin kasvateäidille tiedoksi. Jukke tiesi Lampilan Tahvon sellaiseksi mieheksi, joka ei kesken päästä käsistään, ja onneton se, ken Tahvon suututtanee.
Nyt tunsi Jukke parhaaksi heittäytyä kuni kettu selälleen metsäkoiran käsissä, päästäkseen helpommalla. Niinpä Jukkekin ei virkkanut mitään, vaikka Tahvo olisi mitä porissut. Siten Tahvoltakin meni viha, ettei saanut syytä lyödä yhtään kertaa. Uhkasi vaan sanoa Antille tuon hevosen pitelyn ja Siirille, minkälainen mies Jukke on.