Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
SIIRI. Aivan niin. Minä olin niin onneton, kun mamma kuoli, mutta kun minun piti itkeä, niin minä nauroin, ja päinvastoin. En ollut lainkaan selvillä itsestäni. Jumalani, niin onnellinen kuin minä olin! Muutamia viikkoja myöhemmin vietimme Tuure ja minä kaikessa hiljaisuudessa häät, ja nyt olen minä onnellisin, kadehtittavin olento, mitä on auringon alla. Niin, minä tarkoitan
Sulkee lehtensä kuin orjantappura sadesäällä. SIIRI. Sinulla on varmasti runollisia taipumuksia, Tuure. TUURE. Oliko tuo orjantappura-vertaus sitten niin kovin runollista, mitä? SIIRI. Oikeastaan oli vahinko, että hylkäsit lukusi. TUURE. Voinhan minä ruveta kansankirjailijaksi. Kunnollinen kansankirjailija ei varmaankaan voisi olla herättämättä huomiota. SIIRI. Oo, eipä sen puolesta.
Tuure kävi kalpeaksi ja alakuloiseksi; minun silmäni muuttuivat punaisiksi ja muotoni rumaksi ja siitä minä itkin tietysti vielä enemmän. Ei, en tahdo sitä enää edes ajatella. Sitten mamma sairastui kovasti, tuli hyvin huonoksi ja silloin, kernaammin kuin jätti minut yksin ja ilman omaisuutta, eläkkeestähän minä en saanut tarpeeksi niin silloin AGNES. Minä ymmärrän. Siiri raukka. Sinä onnenmyyrä!
TUURE. No niin, olkoon oikein tai väärin. Osta sinä leikkikalusi, lapsi hyvä. SIIRI. Sinä rakas, armas jörö-jukka! Mutta onhan se aivan varma! TUURE. Olenko milloinkaan rikkonut lupaustani? SIIRI. Oo, et suinkaan Mutta TUURE. Mutta mitä? SIIRI. Että sinä että sinä TUURE. Eihän lapsi vain ole menettänyt puhelahjaansa? Että sinä että sinä ? SIIRI. Että sinä et kadu!
Tuure raukka, ja minä onneton ! TUURE. No mutta, kuulehan nyt! SIIRI. Mitä? TUURE. Ei mitään. (Hiljaa.) Kuinka voisikaan hän kestää sitä nyt! (
AGNES. Miksikä ei. Tuure on tottunut punaisiin poskiin ja hymyileviin silmiin. (Siiri avaa oven oikealle.)
Vahinko kuitenkin, ettei Tuure serkkumme ole vähän ihmismäisempi, sillä hän omistaa niin kauniin, suuren tilan, ja vielä niin lähellä meitä!» «Niin vahinko! Sillä semmoisenaan minä varmasti uskon, että Louisen on mahdoton pitää hänestä.» «Ethän toki luulle hänen rakastavan Jacobia.» «Totta puhuen, luulen minä siinä olevan vähän perää.» «No, se olisi sangen ikävää ja epäviisasta.
Don, iso virta Kaakkois-Venäjällä. Drufva, Pietari Tuure Gerhard, syntyi Ruotsissa 1767; 1789, Ruotsinsalmen tappelussa, hän joutui vangiksi Venäjälle, josta palasi Ruotsiin seur. vuonna. V. 1808 hän oli erään Uplannin pataljoonan päällikkönä, joka oli läsnä ensin muutamissa vähemmissä taisteluissa, sitten Oravaisissa.
SIIRI. Etkö sinä omasta mielestäsi ole hyvin häijy? En. SIIRI. Mutta minun mielestäni olet. TUURE. Vai niin. SIIRI.
SIIRI. En mitään. Minä vain itkisin, itkisin yöt ja päivät. Mutta miksi puhut sinä niin kauheita asioita? TUURE. En tosiaankaan tiedä. Mutta hyvästi nyt hetkeksi. SIIRI. Ethän sinä viivy kauan? TUURE. Korkeintaan puoli tuntia, toivon minä. Hyvästi, lapsukaiseni.
Päivän Sana
Muut Etsivät