United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen notkeassa, solakassa vartalossaan oli jotakin, johon tuo nimi niin hyvin soveltui, väitti Jakob. Vastanaineet näyttivät erinomaisen tyytyväisiltä siinä sillalla kulkiessaan. He olivat nähtävästi päättäneet pysytellä koko ajan mahdollisimman lähellä kaidepuuta ja tekeytyivät kovin totisiksi, kun vastaan tuli joku, jonka oli heitä väistettävä.
Viime pöytäläisten syöntiaikana tulivat toisetkin vainajan vanhimmat lapset, niin ettei Laaralla ollut enää siinä suhteessa mitään moittimisen syytä. Pääasiana niillä taisi kumminkin olla isänsä katsominen, sillä he tekeytyivät muuten varsin vieraiksi.
Nyt oli palvelijain pestausaika. Pienimmät poikakossit näyttivät olevan ikäänkuin tarjolla, mutta isommat tekeytyivät välinpitämättömiksi ja kävelivät huolettomina. Malinen ei mennyt lähellekään noita nulikkarenkejä, hänellä olisi niitä ollut kyllä kotona.
Vahtitalo, josta piti vartioitaman kaupungin turvallisuutta, ei ollut kaukana, mutta näissä tapauksissa tekeytyivät vartijat sekä kuuroiksi että sokeiksi. Kantotuolin ympärillä oli hirveä hälinä. Ihmiset joutuivat käsikähmään, tappeluun. Toisia kaatui, toisia tallautui jalkojen alle. Atacinus käsitti, että tässä kiireessä piti koettaa pelastaa Lygia ja oma nahka. Muut jääkööt oman onnensa nojaan.
Se harmitti sekä Anttia että Jussia, sillä Jussi tiesi Anna Kaisan rakastaneen Tahvoa, ja Antti tiesi taas Tahvon kosiskelleen Anna Liisaa hänen kanssaan kilpaa. Ynseiksi tekeytyivät nyt molemmat miehet ja pikku vekkuleiksikin. Tahvo tuli, pysähtyi ja kysäisi: »Ihalainenko se tässä on ja Vatasen Jussi?» »Kah Tahvo Kenonenhan se on», vastasi Jussi.
Mutta rouvat tekeytyivät kuuroiksi eivätkä olleet tietävinäänkään. Matamit astuvat ulos! uudisti vahtimestari uhkaavasti. Puhemiehen rouva katsahti taaksensa. Porvaristo istui liian kaukana voidakseen tulla apuun, mutta kuitenkaan hän ei tahtonut luopua oikeuksistaan, varsinkaan kun kaikki voi olla vain erehdystä.
Huomaamatta hän pääsi tuvan ovelle asti, jota avatessaan näki Reitun istuvan mökin miehen kanssa pullon ääressä, mutta pian ne sen survasivat nurkkaan piiloon ja tekeytyivät tietämättömäksi. Taisin tulla pahalla ajalla, kun niin säikähdettiin, virkkoi Laara. Ei tässä ollut mitään, selitti mökin mies. Tuolla peremmällä olisi emännälle puuta istua.
Ja katselijat näkivät kuinka mies laahusti sisään voihkien ja hervottomana kuin märkä rääsy, ja katosi etukamariin. Jonkun ajan päästä tuli emäntäkin ja riensi tuvan läpi omaan kamariinsa palvelijat olivat jo vetäytyneet vuoteilleen ja tekeytyivät nukkuviksi. Mutta emännän mentyä he alkoivat kuiskailla. Silloin hän ilmestyi äkkiä uudelleen ja seisahtui täysissä pukeissa keskelle permantoa.