United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei se tiedä paremmin kuin muutkaan... Enintään jos on, niin on viisikymmentä markkaa! Vai västinkiä! En minä usko, en ollenkaan minä sitä usko! Mutta uskoi sen herra kuitenkin, ja yhä enemmän alkoivat hänen silmänsä pelosta pälyä. Pulkkinen teki lähtöä. Kuules, Pulkkinen, elähän mene ... kuinka suuren sakon sanoi se olevan?
Rouva ja piiat olivat samassa pujahtaneet porstuan ovelta näkymättömiin. Jäsentäkään liikauttamatta antoi varsa nyt valjastaa itsensä. Hyppää kannoille, Pulkkinen! huusi herra portin kohdalla Pulkkiselle, missä tämä oli koko ajan seisonut ja odottanut, pannen piippuunsa. Ja koeta nyt ajaa, jos osaat, murahti hän kuistin suussa kuskilla pysyttelevälle rengille ja antoi hänelle ohjakset.
Herra käveli epävakaisesti ja levottomasti edestakaisin lattialla ja vakuutti yhä, ettei hän tule ja että on turha vaiva. Pitää tästä lähteä ajamaan, sanoi lautamies ja heitti kätellen hyvästinsä. Kun lautamies oli painanut oven kiinni, teki herra liikkeen lähteäkseen hänen jälkeensä. Mutta sitten kääntyi hän kuitenkin Pulkkisen puoleen. Kuule, Pulkkinen, luuletko sinä siitä mitään olevan?
Rentonaan nakkautui hän rekeen, niin että perälauta rasahti... Hyppää kannoille, Pulkkinen! Ja ann' mennä, Olli! Varsa puhalsi seisovilta jaloiltaan täyteen laukkaan. Mjukaste tjenare! Mjukaste tjenare! huusi hän, riipaisi lakin päästään ja huitoi sillä taakseen kaaren toisensa perästä, nosti ja laski, ylös ja alas, niin että se toisin vuoroin korkealle kohosi, toisin vuoroin tien viertä hipaisi.
Voi tätä onnettomuuden kohtausta, voi tätä onnettomuuden kohtausta! Tukkaansa repien ja vaikeroiden käveli Hellmanni sinne tänne kaikissa huoneissa. Pulkkinen teki lähtöä moneen kertaan, mutta herra ei häntä päästänyt. Minnekä sinulla on semmoinen kiire ... ei sinulla ole minnekään kiirettä ... odotahan nyt, elähän mene! Istu siihen tuolille!
Anna sen syödä, minkä syödä saattaa, käski hän vielä mennessään, ja porstuan ovelta huusi hän Pulkkiselle, joka veti rekeä liiteriin: Tule ryypyille, Pulkkinen! Otetaan pieni naukku sen seikan päälle. Käy pois vain! Jahka minä tämän reen vedän liiteriin. Ei sillä kiirettä ... ann' olla siinä vain ... joutaa sen Ollikin vetämään.
Muuan tuntui siellä vielä sitäkin arvelevan, että sietäisi se kymmenestäkin tuhannesta markasta. Hä häh? Niin, että kun on saanut suuria voittoja tukkikaupoissa ... kaikista ne tiedon hankkivatkin ... mitä niitä kenenkään kaupat liikuttaa... Pulkkinen luuli jo, että kun hän tämän sanoo, niin saattaa herra karata hänen kurkkuunsa ja kuristaa hänet vaikka kuoliaaksi.
Mikko luki kasvoista vieraitten asian, mutta ei ollut siitä tietääkseenkään, kysyipä vain: Mitä sitä vieraille kuuluu? Eipä liikoja, sanoi lautamies. Sitten hän rykäisi tekorykäyksen ja sanoi: Pekka Pulkkinen se vaatii sinua oikeuteen lapsensa valtaamisesta ja sen kaupitsemisesta orjaksi. Hohhoh! Nytpä eivät ole asiat pienuudella pilassa, sanoi Mikko ääneensä nauraen.
Hoi! huusi hän yht'äkkiä niin, että valkoliimausta tipahti katosta iso levy. Jo kohosi istualtaan, kun rouva taas juoksi hätään. Eikö teill' oo korvia kellään? Käske Pulkkisen tulla tänne ... eikö se istu pirtissä? Siellä kai se ... kyllä minä käsken... Vähän päästä tulikin Pulkkinen ulko-oven kautta huoneeseen. Kuule sinä! Mitä ne sanoivat? Et sinä vain valhetelle?
Veti Pulkkinen kuitenkin reen liiteriin, ja sen tehtyään meni hän vielä tallissa käymään. Meneeköhän tuo tuommoinen meno käräjittä? arveli renki. Ei mene käräjittä ... hulluja olisivat herrat, jos heittäisivät... Vaan eihän koira koiran hännälle polje... Vaikka kohta... Käypiköhän pahastikin?