Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Vapaat vuorot alkavat, minua johdetaan ja viedään ympäri salia, kainaloiden alitse ja rivien lomitse, minä käyn, kumartelen, laukkaan ja pyörin, välistä on hän vierelläni, välistä huomaan olevani yksin ainoastaan herrojen kanssa. Tuntuu niin kumman vieraalta, en tiedä, olenko se minä vai onko se joku muu. Mutta minähän sitä olen sittenkin minä! Mitä? Sanoinko sen hänelle? Niin, niin!
Eikä hän kuitenkaan käske eikä määräile niinkuin ne, vaan tottelee ja toimii nurkumatta, vastustelematta saamiensa ohjeiden mukaan. Hän käsittää, että on ero pikkulapsen ja pikkupojan välillä. Lähtö pihasta tapahtuu, niinkuin sen aina täytyy hyvällä hevosella: puhaltautumalla täyteen laukkaan, niin että selkä suloisesti retkahtaa ja käy kuin vihuri selkäpiin läpi.
Vaan suunsa täydeltä sylkäistyään lakkasi hanikka jo samassa vettä antamasta. Ei oo kievarin sammiossa vettä! huudahti herra ja syöksyi ulos. Olli hoi! Olli hoi! Juokse kievariin ja pumppaa vettä sammioon! Olliko lie ollut se, joka puhaltautui pirtin rappusilta laukkaan ja katosi jonnekin huoneiden taakse. Odotetaan, sanoi herra, kyllä kohta saadaan vettä!
Pääpuoli retkahtaa taapäin, hypähtää taas ulvahtaen ylös, kimpoo kiljaisten jälelleen ja suistuu vainoojansa vaahtoavaan syliin. Tämä jo voiton riemusta köyristäikse käppyrälle, koukistaa selkänsä ja asetaikse uuteen laukkaan. Mutta silloin saavuttaa hänet sekunnin kuluttua koston kauhea käsi. Seuraava laine lähetäikse päälle kuin tiikeri takaapäin, tulta sieraimistaan tuhkaisten.
Ei se ole minun syyni, sanoi nimismies ja hyppäsi kärryihin, missä Mooses jo istui kuskipukilla. En minä tuota sillä sanokaan, että se on teidän syynne, sanoi isäntä ja ojensi ohjakset Moosekselle. Saatuaan ohjakset käsiinsä Mooses ropsautti perillä Saikkaa lautaselle, jolloin Saikka hyppäsi laukkaan niin että kohona tempautuivat kärryt perään. Saikkakin ymmärsi kiireen.
Junnu vimmastuu, unohtaa hevosensa, joka pelästyksissään puhaltaa täyteen laukkaan, ja siepaten aidaksen tiepuolesta hyökkää hän herrojen jälkeen. Ne pakenevat, minkä kerkiävät, mutta seuraavan mäen päälle päästessään hän saavuttaa heidät ja vihansa viimeisellä vimmalla pudottaa hän seipään reen perään.
Täälläkö? ... on ... ei ... mitä sanon minä ... se on palttooni taskussa ... minä annan sen, kun mennään... No hyvä, ehdinhän sen sittenkin saada. Minä jo luulin, että hän oli minut aivan unohtanut. Galopaad! komennetaan. Nyt se on tehty, nyt en voi enää peräytyä, nyt on kohtaloni ratkaistu! Minä laukkaan kuin riivattu. Tunnen tuskin, että hän on kainalossani.
Päästyään mäen päälle jaksoi hän tuskin jäsentä liikauttaa. Mutta uupunut on jäniskin. Se on painautunut kiven kupeeseen ja laskee aivan lähelle. Vähän toinnuttuaan lähettää Pekka sitä sauvallaan, mutta sauva menee sivu ja töksähtää hankeen. Siitä pelästyneenä puhaltuu jänis laukkaan entisiä jälkiään alas vuoren rinnettä. Ehtimättä ottaa sauvaansakaan syöksee Pekka jälkeen.
Ne olivat rakkauden retkillä nekin, samoilla asioilla, mutta eivät näkyneet vielä hekään omaansa yhtyneen. Ei vastaa neito urhojen huutoon, vaikka ne kuulee ja niitä seurailee ja lähitienoilla pysyttelee, antaa vain etsiä ja ikävöidä. Jälkiä myöten se on löydettävä, omin voimin kiinni otettava. Hän pisti pieneen lyhyeen laukkaan metsäpellon poikki mennessään.
Soihtu sammuu, pimeässä parkaisee Annikki: Auttakaa, auttakaa! Kari, Kari! ja hevonen puhaltaa täyteen laukkaan. Kari karkaa kohti ja pääsee reen perään kiinni, mutta saa samassa kannoilla seisovalta voudin rengiltä iskun kasvoihinsa, kaatuu ja reki pääsee hänen käsistään. Ja ennenkuin hän ennättää nousta, on reki jo törmän alla rannassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät