United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vain en istu ensinkänä, Enkä seiso semminkänä, Ennenkuin sulkani sulavi, Höyheneni lämpiävi. Kaason lämpimän saanta. Piruko tästä piiat otti, Lempo ampui leskieukot, Nokiloita nuohomasta, Karstoja karistamasta? Eikä tuoa kaason syöä, Nuoevaimon nunnostella; Lepillenkö lehmät lypsi, Kannoille muni kananne? Kaason syötäntä.
Tappoi naisen naurusuisen miekalla tuliterällä Pyhä Yrjänä ylinkä, kukka kaiken ristikunnan. Tuo oli tumma maammon marja syntymässä säikähtänyt, näki kauhut kaikkialla, haltiat pahat havaitsi, ei hyviä ensinkänä. Pani äiti paimenehen. Paimen metsästä palasi, tuli outona tupahan, haasteli haralla hapsin: "Oi emoni, älä minua pane karjan paimenehen!
Silloin laulan, konsa jouan, Kun en konsa joua'kana, Niin en silloin laula'kana; Enkä laula ensinkänä, Ei ole kulta kuulemassa, Oma armas oppimassa, On mua kuuset kuulemassa, Oppimassa hongan oksat. Miksi juot joesta vettä.
En taia sitä epäillä, En pelänne ensinkänä, Ett'ei ota onkeheni Kala viiestä ve'estä, Osaavasti onkiessa, Koukun konstin laskiessa; Vaan sitä epäelenki, Sitä pelkeän pahasti, Ett' en saa ma ensimäistä, Tuolta Toivolan kylästä. Kant.
Etäällä minun omani. Ei mun lauloa pitäisi, Ei ilota ensinkänä, Minun on kulta kulkemassa, Minun vello vieremässä, Minun armas astumassa, Valkia vaeltamassa. Etäällä minun omani, Maalla muulla marjaseni, Mies pieni kiherätukka, Matalainen saapasjalka, Kymmenen kylän ylitse, Sa'an taipaleen takana; Tuuli ei päivässä tulisi, Lintu ei lentäisi kahessa.
Mitä se itkee, mitä se valittaapi? Se vaikeroipi ikävissään: »Laulettihin laitettaissa Saatavan sotivenettä, Tuovan täyteni eloa, Alustani aartehia; Ei ole sotahan saatu, Eloteillen ensinkänä». »Muut purret, pahemmatkin», jatkaa pursi vielä, »saavat yhä sotaa käydä.
Niin en nyt enempi laula, Enkä oikein osaja, Hopiatt' en ensinkänä, Vaskett' en vähäistäkänä; Laulajan laki palavi, Runon kulkku kuivettuvi, Vaan ei korvat kuulijoitten, Naurut ilman istujitten, Naurut naisten, mielet miesten, Arvelot kylän urosten.
Sentä ei soita kanteleni, Ei iloitse ensinkänä, Soitto ei soita suosioksi, Laske ei laatuista iloa, Kun on huolista kuvattu, Murehista muovaeltu. Elkää oudostuko. Otettiin minusta outo, Varsin virhi viskattihin, Minun lapsen lauluistani, Pienen pilpatuksistani; Minun liioin laulavani, Pahasti pajattavani.
Sentä ei soita kanteleni, ei iloitse ensinkänä, soitto ei soita suosioksi, laske ei laatuista iloa, kun on huolista kuvattu, muretusta muovaeltu. Kanteletar. Elkää ouostuko. Otettiin minusta outo, varsin virhi viskattihin minun lapsen lauluistani, pienen pilpatuksistani, minun liioin laulavani, pahasti pajattavani.
Eikö liene asetusta Ensinkänä tienneet, Kun on aina rallatusta Ennellähän pienneet. Vaan jos vanhat pitkäparrat Rähinänne kuulee, Niin he meitä laulamahan Opettavan luulee. Sitten teidän rähinänne Pian kohta puuttuu; Kaikki koirankuonolaiset Meidän päälle suuttuu. Minä neuvon lempeästi Asetusten mukaan: Nyt ei ole laulannolle Julkinaista lupaa.