Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Sumut armaan häiriön Tulit tuollon, tulit tällön, ammahtaen Kulmiani vasten; mutta aatoksein, Muuttuen jo heljäks taivaan-aatokseksi, Päivän säteheenä sumut lävisti, Arvan ikuhisen nähden aina, Nähden immen korkeudes kunnian.
Synnyinpaikkani on parhain, vaikka muutoin oisinkin Onnetarten helmalapsi, eloni ois mahtavin; Vaan en kuulis kesä-illoin kotikuusten huminaa, Näkis' en kuin päivä kirkas synnyinpaikkaa kaunistaa. Oi, en silloin onnestani oikein voisi iloita, Heitetty jos oisin maille kauvas synnyinpaikasta, Elämäni aamuhetkiin lennähtelis aatoksein, Missä yksin voisin löytää ilon, rauhan syömmellein.
Conon, teihin minä vetoon. Aatelkaatte! CONON. Neitonen, mun aatoksein ja askeleeni Kasperia seuraavat nyt samaa tietä; Se on kunniamme vaade; ei siis tilaa Tinkimiseen, vaan on edessämme retki. Mutta juhla komja toki vietettäköön Ennen lähtöämme Suomesta. Ja meillä, Minun huoneessani tapahtukoon tämä. Ystäväni, huomenna siis tulkaat kaikki Vieraiksemme.
Olimme enemmän jo vuorta nousseet, enemmän vaatinut tuo Päivän rataa kuin luullut aatoksein ois askartava. Hän, jonka sielu aina eespäin tähtäs, nyt lausui: »Pääsi ylös nosta, aika ei enää ole aprikoiden käydä. Kas, tuolla enkel' eräs aikoo tulla päin meitä: katso, Päivän kuudes piika jo palaa armahilta askareiltaan.
Ja kuitenkin se on tuossa Sisin aatoksein, jota lausut noin: Oi, tuotahan myrskyjen vuossa Viel' ihannelmana varjella koin! Se vaatisi vielä, kuin lassa, Jumaluutta, mi tuomiot langettais, Min silmä on rankaisemassa, Jolt' tunto eksyvä johtoa sais. Niin suusi pielen kun milloin Nään värjyvän omaa huonouttain, Mitätönnä, mut riemuten, silloin Vait jalkojes juureen lankean vain.
Silmäs ylös luo, kuu valta-istuimellaan siellä loistaa! Mut ethän huomaakaan! tylysti. Mun rauhass' suo aatoksein vekselistä ensin poistaa. Poistuvat vasemmalle. FALK, joka edellisen kohtauksen aikana on taukoamatta katsellut STRÅMANIA ja tämän vaimoa, jää yksin puutarhaan. Ilta on kokonaan pimennyt; tulet ovat sytytetyt sisällä rakennuksessa.
Ah, isänmaani, armas aatoksein, suruni, riemuni ja itku illan, ma sulle veisaan virttä Galilein, kun tuuli leikkivi yön suortuvilla, maa, metsä huokaa, nurmen kaste lankee. Sua herättääkö edes hetki ankee? En usko. Yössä myrkky-yrtit itää, maan ohjaksia henget pienet pitää. Mut alla tuskan, alla tuhmuudenki ja sorron, pimeyden, tään kansan henki se kuitenkin liikkuu! S
Olimme enemmän jo vuorta nousseet, enemmän vaatinut tuo Päivän rataa kuin luullut aatoksein ois askartava. Hän, jonka sielu aina eespäin tähtäs, nyt lausui: »Pääsi ylös nosta, aika ei enää ole aprikoiden käydä. Kas, tuolla enkel' eräs aikoo tulla päin meitä: katso, Päivän kuudes piika jo palaa armahilta askareiltaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät