United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Israelin Jumala, katso minä lankean polvilleni sinun eteesi! Täällä, tämän jylhän luonnon yksinäisyydessä minun ainoa todistajani on tämä pyhä mies minä notkistan polveni ja vannon, Herra! että teen sinun tahtosi. Minä olen nuori, oi Herrani, ja voimaton; mutta sinä, Herra, olet kaikkivaltias. Mikä, Jumala, on sinun vertaisesi!
Ja sentään eessäsi nöyristyn, kuin kääpiöt muutkin ma köyristyn mut huomaa: itseni vuoksi en saapunut nyt sinun luoksi, vaan veljien, siskojen, kansani tähden nyt lankean maahan kaikkien nähden: Jos on sulla maassa ja taivaassa valta ja valta valtaasi jakaa, suo silmät mun keksiä kaikkialta ne kansani lapset kuin makaa, suo valta heitä mun nostattaa, suo valta heitä mun johdattaa ja koska ma tahdon suurta ja hyvää ja jaloa, vapaata, laajaa ja syvää, niin auta, mahtava, lastasi, auta ja salli mun poistaa se koi, joka syö; oi, kruunaa sillä mun henkeni työ, ettei minun kansaani nielisi hauta!"
BILEAM. Eteesi lankean, suo anteeksi! Ken olet? Sano! neuvo palvelijaas. Tok' et voi olla Hän, tuo ainoa, Jok' ohjaa kansat, maata tuomitsee? ENKELI. Se minä olen enkä sentään minä, Kun minussa on korkeampi hän. Mut' koska minä tahdon mitä hän, Niin hän on minä, minä olen hän. BILEAM. Siis kannat oikeuden valtikkaa, Totuutta maassa tahdot toteuttaa?
Robertin muoto synkistyi. Pastori oli koskettanut arkaan kohtaan. "Niin. olet oikeassa", vastasi hän kolkosti, "tiedän, että saarnani nyt, kuten aina, ovat hedelmättömiä. Mutta nykyisin ne ovat minulle pelastuksena. Jos herkeän saarnaamasta, niin katkeaa viimeinenkin side; joka minua kiinnittää määräämällä, että täytyy uskoa ja silloin minä ilman pelastusta lankean täydelliseen epäilykseen.
Sinne minä haluan aina katsella, kun puulusikka haluaa olla hopealusikka... Oi Hjalmar," lisäsi hän ja hypähti miehensä kaulaan, "voi, jos minä joskus lankean entiseen vikaani, etten halua näyttää siltä mikä olen, jos sinä, rakastettuni, huomaat, että haluan laittaa väärän hopeoituksen, joka peittää oman luontoni; jos ... jos, sanalla sanoen, unohdan itseni, vie minut silloin tuohon ikkunaan mutta älä sano mitään, vaan katso minua ainoastaan silmiin, uskollisesti, lempeästi, kuten aina teet ja minusta tulee viisas jälleen, oma vaatimaton vaimosi; lupaa minulle se."
Ja kuitenkin se on tuossa Sisin aatoksein, jota lausut noin: Oi, tuotahan myrskyjen vuossa Viel' ihannelmana varjella koin! Se vaatisi vielä, kuin lassa, Jumaluutta, mi tuomiot langettais, Min silmä on rankaisemassa, Jolt' tunto eksyvä johtoa sais. Niin suusi pielen kun milloin Nään värjyvän omaa huonouttain, Mitätönnä, mut riemuten, silloin Vait jalkojes juureen lankean vain.
Oi taivas, mun mieltäni hivelee. Taas tunnen minäkin eläväni. Piru päätään nostaa mun sisässäni. En rukoillut ennen. Mut nyt sen teen. Minä lankean maahan polvilleen. Minä, kirjain, rukoilen latojalta: mun pyyntöni täytä, sun onhan valta! Paha painovirhe minusta tee, joka sotkee ja haittaa ja häiritsee. Ken kirjaasi sitten lukea saisi, hän päätänsä puistais ja kiroaisi.
»Tällä en tietysti tarkoita teitä erityisesti», sanoi Ernest. »Suutari pysyköön lestissään. Pysykää te omassa ammatissanne, ja minä pysyn omassani. Te olitte siirtynyt vieraille laitumille. Kun on kysymys lain kiertämisestä tai uuden lain laatimisesta rosvoavain yhtiöitten suojaksi, niin lankean maahan teidän edessänne.
Minä hangelle lankean polvillein, minä armahan syliini suljen. Ja katso! Kun nousen, on muuttunut maa ja kukkien yli ma kuljen. YST
Lopuksi päättääkseni puolustuksen, jossa jonkun verran lankean vikaan, josta moitin Sir John Lubbockia, eikö vaadita järkeä, jotta kykenisi niin suureen hulluuteen? Näin on asian laita aina järjen epävarmassa valtakunnassa, järjen, joka on aineen epävakaisin ja häilyvin olomuoto. Samassa kirkkaudessa, kuin järki, on myös intohimo, josta ei voi sanoa tarkoilleen onko se liekin savu vai sen sydän.