Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Laulan riemusta runoja, Ihanan ajan ilosta; Mutta kuinka Sulle, suuri Luojani, Isä ihana, Minä taian mitätönnä Sanat uhriksi sanella, Kiitosvirttä veisaella Tästä vuoesta hyvästä, Kauniista kesän tulosta, Jonk' on suonut suuri Luoja Meiän ihmisten iloksi, Meiän vaivaisten varaksi.
Ja kuitenkin se on tuossa Sisin aatoksein, jota lausut noin: Oi, tuotahan myrskyjen vuossa Viel' ihannelmana varjella koin! Se vaatisi vielä, kuin lassa, Jumaluutta, mi tuomiot langettais, Min silmä on rankaisemassa, Jolt' tunto eksyvä johtoa sais. Niin suusi pielen kun milloin Nään värjyvän omaa huonouttain, Mitätönnä, mut riemuten, silloin Vait jalkojes juureen lankean vain.
Minä seison aina kuin sakkipelin edessä, enkä pidä yhtäkään vastapuolen liikettä mitätönnä; ja niin kuin ihmiset, joiden aika antaa, suurimmalla tarkkuudella tutkivat luonnon salaisuuksia, niin pidän minä ruhtinaan velvollisuutena ja tehtävänä, että hän tulee tuntemaan kaikkein puoluetten ajatuskannat ja aikeet. Minä, syystä kyllä, pelkään jotakin purkausta.
Sa ilmaa henkiä saisit, Siniseestettä hurmaavaa, Mi raitista nuoruutta antaa, Elinintoa riemuisaa. Niin silmäs tarkistuneina Isot tutkis ja pienetkin, Ja ma itse jo mitätönnä Sun eessäsi seisoisin. En suontani kaupaks saata Elon, aatosten, tunnelmain, Ett' armosta sais ne maata Ajanvietteenä naisten vain.
Päivän Sana
Muut Etsivät