Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Kun päivä joutui ehtoolleen, Hän keksi poian yksikseen Lumella vaiti värjyvän, Käteensä kylmään henki hän; Melkeinpä himmee kuutamo Jähmettyneeks' sen näytti jo. "Mihinkä, lapsi parka, ties? Käy meille, siell' on lämmin lies!" Mies virkkoi, otti viluisen Ja pääsi töllin ovellen, Toi leivän töllin juhlahan Ja pikku vieraan mukanaan.
Hiljaa saavat ne liikkumaan, lapsen käydessä niiden luo, hehkuun syttyvät hiljaiseen, soivat värjyvän säveleen sielun kaihosta polttavasta, etsintäriemusta uljahasta. Sielujen yksin-harhailut lapsonen kuulla saa, jättien tuimat taistelut aikojen yöstä kangastaa. Kuin sadun urhot uljaimmat hengen sankarit sotivat, tyynemmin iskien iskun täyden, hiljaisempina hautaan käyden.
Ja kuitenkin se on tuossa Sisin aatoksein, jota lausut noin: Oi, tuotahan myrskyjen vuossa Viel' ihannelmana varjella koin! Se vaatisi vielä, kuin lassa, Jumaluutta, mi tuomiot langettais, Min silmä on rankaisemassa, Jolt' tunto eksyvä johtoa sais. Niin suusi pielen kun milloin Nään värjyvän omaa huonouttain, Mitätönnä, mut riemuten, silloin Vait jalkojes juureen lankean vain.
Palaa keskellä ihmistä, keskellä rintaa, hälventyy itseltään loistona sen ympärille. Parsifal ja Konviramur tuntevat sydämensä kuin auringon. Suurena valona hukkuisi maailman ylitse. Tai nousisi kuin siivitetty ilo ja liehuisi ilmoja. Maailma aukenee sydämen edessä, rakasihana maailma, valuvana hellyytenä tulvisi sen lämmin värjyvän näkynsä ylitse.
TAAKANKANTAJA Läähättäen, värjyvän kuiskaavasti: Taakankantaja! Ihmisten auttaja! Mikäs emäntää painaa? Nauraa outoa, äänetöntä, ihmishengen yöpuolen mailla harhailevaa naurua. IS
Noin hän huusi, ja kaikki he jäi pelon värjyvän valtaan, vilkuivat, kuhun väistyä vois tuhon ankaran alta. Muusat, mainitkaa, asujattaret ylhän Olympon, hurmeiset ken Akhaian mies etumaisena saaliit riisti, kun kääntymähän sai taiston suuri Poseidon. Tuo Telamonin ol' aaluva, sai tuhon Hyrtios hältä, Gyrtias-sankarin poika ja Mysian urhojen päämies.
Onko Konviramur lempeä, lempeänä valaiseva sädekehys hänen sydämensä ympärillä? Vai miksi sulaa maailman edessä liikutus-valuntana? Kukkasten punan tuntee silmillänsä ja sielullansa. Metsän tumma varjo hukuttaa mielen. Ihmisten edessä herää ihastuspolttavana kyynelenä. Konviramur, kukkanen sydämellänsä, sydämessänsä. Helteekö rinta rakkauden aaltona ja valuu värjyvän maailman ylitse?
Päivän Sana
Muut Etsivät