United States or São Tomé and Príncipe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja sentään eessäsi nöyristyn, kuin kääpiöt muutkin ma köyristyn mut huomaa: itseni vuoksi en saapunut nyt sinun luoksi, vaan veljien, siskojen, kansani tähden nyt lankean maahan kaikkien nähden: Jos on sulla maassa ja taivaassa valta ja valta valtaasi jakaa, suo silmät mun keksiä kaikkialta ne kansani lapset kuin makaa, suo valta heitä mun nostattaa, suo valta heitä mun johdattaa ja koska ma tahdon suurta ja hyvää ja jaloa, vapaata, laajaa ja syvää, niin auta, mahtava, lastasi, auta ja salli mun poistaa se koi, joka syö; oi, kruunaa sillä mun henkeni työ, ettei minun kansaani nielisi hauta!"
Nyt on hän kuitenkin upporikkaan miehen tytär, joka on oikein hupainen henkilö, puhuu valtiollista kehnommin kuin kamarineuvos siellä alhaalla, mutta pitäytyy aina aikamme historian yhdessä kappaleessa nimittäin S:t Helenan jättiläisessä; niinpä niin, mutta hän on kuollut ja kääpiöt ovat nykyajan miehiä. Vaan kylläksi ukosta Jumalan kiitos, hänestä ei juokse veripisaraakaan tytön suonissa.
Ei siis ihme, että kreivi Vasili oli tyyni ihastunut täss' ihmeellisessä maassa, viehättynyt korkean Pohjolan kauneuteen, niin viehättävään surumielisyyteen, sen hurmauttavaan hempeyteen, niin juhlivaan suuruuteen, sen vaikutuksen viehättämänä ja elähdyttämänä sen elon, jonka nämä pienet piipoittavat kääpiöt, kirjavine pukuinensa tauluille toivat!
Kääpiöt tuskin ennättivät tämän käskyn kuulla, ennenkuin he toisilleen sipisivät ymmärtämättömällä kähisevällä kielellä, ja yhtäkkiä sammuttivat lamppunsa sekä jättivät ritarin syvään pimeyteen, jota kohta seurasi sen sopivin kumppali, täydellinen hiljaisuus, niin pian kuin poismeniäin askelten ääni oli herjennyt kuulumasta. Ritari tunsi hoivan mielessään noitten onnettomain olentojen mentyä.
"Ei", sanoi hän kiivaasti, "minä en kirjoita. En vain sen vuoksi, etten luota tuohon kylmään roomalaiseen ei, en luota sinuun ollenkaan, sinä ylpeä mies . On sopimatonta, että te, kun korkea äidinisäni vielä hengittää, jo tavoitatte hänen kruunuaan, te kääpiöt jättiläisen kruunua. Hävetkää tunteettomuuttanne.
BRUTUS. Taas yleist' ihastusta! Nuo riemuhuudot tarkoittavat, luulen, Uutt' arvon kertymistä Caesarille. CASSIUS. Tän ahtaan mailman ylitse hän astuu Kuin jätti, ja me kääpiöt me käymme Kolossin jalkain väliss' urkkien Ja tirkistellen inhaa hautapaikkaa. On ihmisellä onnens' ohjat joskus. Syy, rakas Brutus, kurjaan pienuuteemme On itsessämme eikä tähdissämme. Brutus ja Caesar!
Hän on myöskin jutellut meille oudoista maista etelässä, jossa kääpiöt elävät, ja mustista jättiläisistä, isoista, karvaisista ihmisistä, jotka kiipeevät puihin ja tekevät asuntonsa niihin, ja hirmuisista ihmissyöjistä ja semmoisesta kansasta, jonka on pää hartiain välissä.
Meidän täytyi nyt kaikkien nauraa. Provessori L. jätti selityksensä seuraavaan päivään sekä lähetti, ystävällisesti leikkiä laskein, kääpiöt jättiläis-tuuminensa kotia. Samassa tuli sekä meille että heille sana, joka ilmoitti, että meitä odotettiin illalliselle. Tuo pieni kolmikko lähti nelistämään.
Kas, kääpiöt on sukukuntaa saitaa, itara heill' on into, sydän, pää. He kuolis auringossa! Riemuns' ainoo on riemu vahingon, mi toista vainoo. Tää kerikansa! Yhtä outo sille on ilo, onni, kuin on ihmisyys, tuo kuolematon, jonka kuoleville soi Taivaan Rakkauden äärettyys. Mitä he tahtoo? Miks he elää? Mille? Jäämeren tuuli heiltä tunteet hyys.
Voimakkaasti ja varmasti hän astui pää pystyssä ja selkä suorana, silloin kun nuo pienet, vähäpätöisen näköiset olennot pyörivät kuin kääpiöt hänen jäljessään... Tuommoisena, juuri noin suorana ja komeana ja voimakkaan varmana ja samalla noin miettiväisen näköisenä oli hän astunut Tuomiokirkon torin poikki Turussa, palatessaan luennoiltaan yliopistossa.