Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Vapaasti turvautukaa herraani, Jonk' aulis armo runsain määrin vuotaa Tarvitseville. Syvän nöyryytenne Kun tietää saa hän, näette voittajan, Jok' apuun kutsuu hyvyyden, kun polvill' Anotaan hältä armoa. CLEOPATRA. Vie sana, Ett' olen hänen onnens' alamainen, Ja annan hälle vallan, minkä voitti. Nöyryyttä opettelen joka hetki, Ja hänen kasvonsa vain nähdä soisin.
BRUTUS. Taas yleist' ihastusta! Nuo riemuhuudot tarkoittavat, luulen, Uutt' arvon kertymistä Caesarille. CASSIUS. Tän ahtaan mailman ylitse hän astuu Kuin jätti, ja me kääpiöt me käymme Kolossin jalkain väliss' urkkien Ja tirkistellen inhaa hautapaikkaa. On ihmisellä onnens' ohjat joskus. Syy, rakas Brutus, kurjaan pienuuteemme On itsessämme eikä tähdissämme. Brutus ja Caesar!
Ja kerran Suomi onnens suureks luopi, Sen maine lentää yli maailmain; Sen kieli sulo sanans silloin suopi Aatteille neroin suurten, mahtavain. Miss' eestä valon silloin taistellaan, Myös Wäinön kansaa siellä mainitaan. Se valon maille avaroille antaa: Työ *Snellman*'in näin hedelmiä kantaa. Keisari Aleksander III:nen kruunauspäivänä.
OTHELLO. Kyll' osaan itseäni hallita. JAGO. Jäähyväiset ma lausun vielä kerran. OTHELLO. Tuo sepä tavattoman kelpo mies on, Kokenut äly, joka tuntee kaikki Elämän mutkat. Villiks jos käy haukka, Vaikk' olis sydänsyissäni sen kytkyt, Vihellän pois sen, ilman tuulten valtaan Ja onnens' ohjaan.
Nyt vaan kysyn säilää; Kun uhkaa petturit, niin miekka häilää. Neljäs kohtaus. Hovilinnan edusta. MARGAREETA. Nyt heidän onnens' alkaa olla kypsä Ja karistua surman mätään suuhun. Näill' olen mailla salaa väijynyt Tuhoa nähdäkseni vainoojaini. Kamalat alkajaiset näin; ja nyt Pois Ranskaan lähden toivoss', että jatko On yhtä synkkä, surkea ja musta. Pois kurja Margareeta! Joku tulee.
OTHELLO. Tuo liina! DESDEMONA. Puhutaan nyt Cassiosta. OTHELLO. Tuo liina! DESDEMONA. Miehestä, jok' ystävyytees On kaiken onnens' aina perustanut Ja kanssas kaikki vaarat kärsinyt. OTHELLO. Tuo liina! DESDEMONA. Kuules, nyt sä vääräss' olet. OTHELLO. Pois! EMILIA. Eikö tuo mies ole luulevainen? DESDEMONA. Tuot' en ma koskaan ennen ole nähnyt.
Oi äitini, tuo rehtevä poikanne, Tuo aina suositeltu ja rakkahin, Kanss' orjattaren sukuas lisää hän, Hän halvan orjan tyttären nainut on." Nyt äkin syttyin, sammuen vaaleus Vavahti ruhtinattaren kasvoilla, Kuin ukon nuolen kauhea heijastus, Ja hän nyt huoltaan hilliten virkkoi noin: "Oi Dmitrini, sun kostolles virvoitus Jos on sun veljes onnettomuudesta, Huoleton ole, loppuva onnens' on.
Mut syämmessäin on muuta, mi siell' ei syntynyt: On elonvirta sinne ryönäänsä viskellyt. Sen tumma, häijy varjo nuo aarteet tummentaa; On kuvas siellä myöskin ja muuta joutavaa. Rauhaton. Hän onnens ja syämmens jätti Tytön haltuhun lemmityn; Mut onni ja morsian petti, Sydän murtui jo hyljätyn. Pois seurasta vanhain ja nuorten Nyt lähtö on hyljätyn tään.
Se mies kauvan kyllä taitaa olla sua kohtaan uskollinen, aina kuinka jalosta aineesta hän on, hän taitaa tehdä uhrauksia oikeuden ja totuuden tähden, taitaa vastoin tahtoansakin langettaa oikean tuomion; mutta kas kun kerran nipistää, kun koko hänen maallinen onnens' ja olentons', joka on hänen ainoa rikkautensa, pannaan kysymykseen, sillon luikertaa hän liukkaana ankerjana pois sekä sinusta, että oikeuden ja totuuden asiasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät