Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Niin monin verroin suuremp' on luku, luulen, akhaijein miehiä Ilioniss' asujoita; mut näill' apunansa kaupungin monen kansaa, miest' on mittavapeistä, jotk' yhä vastustaa väkevästi ja toivoni torjuu, että ma Ilionin talokauniin kaatava oisin.
Toisin tiesin, toisin toivoin, Toisin luulin ja käkesin, Toisinpa kävi kätehen; Tuli tyhjä toivotusta, Vale viikon vuotetusta, Tosi toivomattomasta. Mennä vuonna, näill' ajoilla, Kuka tiesi kuulun piian, Kenpä kenstin morsiamen, Sukivan suruista päätä, Huolellista harjoavan, Kaihollista kampoavan.
Lyylikki lylyjen seppä, Kauppi kalhujen tekijä, Läksi rangan karsintahan, Puun sorian sorrantahan, Lykkäsi lylyn lumelle, Olaspohjan ottamahan, Sanovi sanalla tuolla, Lausui tuolla lausehella: "Ei sitä salossa liene Jalan neljän juoksevata, Tahi siivin siukovata, Kut' en taitaisi tavata, Näill' yksillä yötulilla, Myöhäisillä valkioilla."
Mut kuolossakaan untani en jätä, ma elän alkuvoimain elämätä täst' alkain, liikun tulen, tuiskun lailla näill' elon entisillä taistomailla ja niitä tahdon auttaa, joill' on hätä....
Mennä vuonna, näill' ajoilla, Kuka tiesi, kenpä luuli, Tänä vuonna, täll' ajalla, Kynsivän kylän väliä, Mieron teitä mittelevän; Nämät notkot nousevaksi, Nämät maat matelevaksi, Nämät kursot kulkevaksi.
Korkeamittaisempia nään tosin toisia koolta, miestä en sorjaa noin toki nähnyt näill' ole silmin, noin jaloryhtist' en, näkö valtiahilla on moinen." Hällepä näin Helene, jumalainen vastasi vaimo: "Korkea, suur' olet, oi rakas appi, on mieleni arka!
Mut kaupunki rohkia ol' itsestäns Ja venäläist' kohtas näill' sanoill: Niin kauvan kuin veri on lämpimänäns Edesvastaan ma Inkerin majoi! Täst' Venäjän mies On kovassa hiess' Näin Jumalass' sotia tahdom'!
Välittömästi mikä siitä virtaa, vapaata on, kun siihen vaikuttaneet ei ole eikä voineet seikat uudet. Ja sitä miellyttää, mi hänt' on lähin; näät pyhä hehku tuo, mi kaikki kultaa, parhaiten palaa samankaltaisessa. Näill' etuoikeuksilla varustettu ol' ihmisluonto, ja jos yks vain puuttuu, sen pakko langeta on korkeudestaan.
ULYSSES. Miksi siis jäämme? TROILUS. Siks, että sielulleni toistaa saisin Jokaisen tavun, jonka täällä kuulin. Jos sanon, että yhtä on nuo kaks, Vaikk' on se totta, enkö valehtele? Tääll' asuu usko vielä povessani, Ykspäisen luja toivo, joka silmän Ja korvan todisteet voi epuuttaa, Ikäänkuin näill' ois aistimilla työnä Vain parjata ja pettää. Cressida Tääll' oliko? ULYSSES. Ma henkiä en nosta.
Nyt vaan kysyn säilää; Kun uhkaa petturit, niin miekka häilää. Neljäs kohtaus. Hovilinnan edusta. MARGAREETA. Nyt heidän onnens' alkaa olla kypsä Ja karistua surman mätään suuhun. Näill' olen mailla salaa väijynyt Tuhoa nähdäkseni vainoojaini. Kamalat alkajaiset näin; ja nyt Pois Ranskaan lähden toivoss', että jatko On yhtä synkkä, surkea ja musta. Pois kurja Margareeta! Joku tulee.
Päivän Sana
Muut Etsivät