United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kun ei prinssi siihen mitään kehoittavaa sanaa vastannut, niin hekin, jotka sillä hetkellä olivat aivan humalassa, yrittivät, niin hyvin kun voivat, olla olevinansa selvät. Koko tuo äsken niin meluava joukkio koetti nyt tehdä niinkuin säädylliset ihmiset, jotka, jos äkkiarvaamatta ovat joutuneet päihinsä, pyytävät peittää sitä tilaansa kaksin verroin ykstotisella käytöksellä.
Kadotettuani nyt toisenkin toivoni, olin vielä monin verroin onnettomampi.
Missä hän käy, on perhoja ympärill' aina, jos astuu askelen hän, tähystellään, kuiskaillaan, myhäellään. Onnistui, näki sen, ja hän onnistui monin verroin. Nyt kävi kerrassaan ikäväksi hän. Tanssija kaunein jos tuli, tai joku luutnantti nuori ja kiiltävä-kaulus, noihinpa joskus saattoi hän helo-katsehen luoda.
Olihan hänelläkin ihmisen tunteet! Hyi, kun hän vain ajattelikin tätä, niin suolet ihan kouristuivat hänen vatsassaan. Hän kyllä myönsi aivan avoimesti, että eilisiltainen sikari oli tehnyt hänet pahoinvoivaksi, mutta vakuutti, että tämä oli kuitenkin monin verroin pahempaa.
LEONORA. Ah, unhoittaa mun suo, kuin pian taas nää onnenhetket multa ero riistää! PRINSESSA. Min ero sulta vie, sen monin verroin tuo suuri kaupunki taas sulle suo. LEONORA. Mua kutsuu velvoitus ja rakkaus luo puolisoni, kauan kaivanneen. Vien hälle pojan, jok' on tänä vuonna kehittynyt ja kasvanut niin paljon, ja yhdyn hänen isäniloonsa.
Itseeni nähden täyttää voin sun toivees: oon Guido Guinicelli, puhdistaudun, kun kaduin ennen kuolinhetkeäni.» Kuin tuskassa Lykurguksen kaks poikaa nuo tuta mahtoi, kun he äidin näki, niin tunsin, vaikk' en ehkä heidän verroin, nimeltä kun nyt kuulin tuon, ken oli mun isäni ja muiden meikäläisten, joilt' armas syntynyt on lemmenlaulu.
Yleinen mielipide arvioi sen monin verroin korkeammalle. Oletko hullu? kysyi Antti peljästyneenä, tarttuen ystävänsä takinhihaan. Sehän on mahdotonta, eivätkä he tule! Sepähän nähdään! virkkoi Soisalo päättävästi. Niinkuin he eivät olisi tuhat kertaa tämäntapaisissa istunnoissa mukana olleet! Myös sinun kanssasi? kysyi sosialisti varovasti.
"Että rouva Velker ja perimies Olsen ovat salaa kihloissa." "Lorua se on, sanon minä." "Se on ihan totinen tosi." Ja kirjehistoria ilmestyi nyt Alvildan suupainosta monin verroin kaunistettuna. "Nyt minä käsitän, minkä tähden rouva on niin ruvennut yht'äkkiä vihaamaan Juliaa. Hän luonnollisesti on luulevainen ha ha ha!" "Luonnollisesti. Hi hi hi!" "Entä vanha laivuri!
Ja rouva, joka Anteron selityksistä huomasi, että veljensä oli monin verroin rikkaampi kuin kukaan oli osannut ajatellakaan, ihastui kun Antero lisäsi: "Tämä kaikki tulee teille hyväksi ja vieläpä enemmän, jos kauppias saa elää". Sitten oli Antero vielä lausunut: "jos niin onnettomasti kävisi, että kauppamies kuolisi, niin toivon minä saavani nauttia uudelta isännältäni, Rytilän patronilta ja hänen vaimoltaan samaa luottamusta, kuin olen nauttinut nykyiseltä isännältäni". "Se en tietty" vastasi siihen rouva, mutta itsessään ajatteli hän: "Kunhan veli on kunnolla haudassa, niin kyllä sinä palkkasi saat". Ja mitä palkkaa hän tarkoitti, sen kyllä ymmärsi Antero.
Anna vartijoille satatuhatta sestertsiä, anna kaksin verroin, anna vaikka viisi kertaa enemmän, kunhan he paikalla luovuttavat sinulle Lygian. Muutoin on näet myöhäistä." "Lähtekäämme," sanoi Vinitius. Hetkisen perästä he molemmat olivat kadulla.