Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Niin monin verroin suuremp' on luku, luulen, akhaijein miehiä Ilioniss' asujoita; mut näill' apunansa kaupungin monen kansaa, miest' on mittavapeistä, jotk' yhä vastustaa väkevästi ja toivoni torjuu, että ma Ilionin talokauniin kaatava oisin.
Mutta itse asiassa palasi hän aina mieleeni, milloin vain levottomalta elämältäni joudin hetkeksikään pysähtymään ja antautumaan mielikuvituksen valtaan. Niinpä oli tämä pakollinen paikallaan pysyminen Kajaanin linnan vankityrmässä juuri sen takia minulle monin verroin vaikeampi kestää kuin mitä se muutoin olisi ollut.
Hänestä oli silloin, kuin avautuisi taivas ja enkelijoukot laulaisivat rauhaa ja iloa maan päällä. Hän ei ollut vielä elämää eikä ihmisiä koskaan rakastanut niinkuin nyt; etenkin isäänsä kohteli hän nyt suurimmalla hellyydellä ja huomaavaisuudella. Isä tarvitsikin nyt lapsensa rakkautta kaksin verroin. Pankin häviöstä alkanut riita oli joutunut uudelle uralle.
Hänen lapsellinen nautinnonhimonsa ja romanttinen toiminnanhalunsa, jotka liian aikainen raskas työ oli laimentanut, heräsivät jälleen kaksin verroin voimakkaampina. Hän tahtoi huvitella, hän tahtoi laulaa, tanssia, olla ihmisten joukossa, puhella, vaihtaa ajatuksia, "elää elämää", kuten hänen säteilevä, innostunut lapsenkatseensa näytti sanovan.
Olet, Herra, sa armossa siunannut mun huoneeni monin verroin, olet vaimot ja lapset antanut ja karjaa kaksin kerroin. Olen taas idän maiden ma mahtavin, joka päivä mun valtani varttuu, mut katso, Herra, kuitenkin minun murheeni kuorma karttuu. En ole ma enää entinen, en itseeni voi luottaa. Paras oisi mun kulkea korpehen ja siellä mun päivääni vuottaa.
Suokaat minulle anteeksi; minä tuon vaan surullisia sanomia." "Sanokaat kaikki!" "Herra Medad lähetti minut." "No! Onko hän nostanut kapinaa? Tämä näyttää tarttuvalta taudilta." "Voi! ei, ankara hallitsia, herra Medad ei ole ajatellut kuin sinun kunniaasi. Voi! voi! hänen täytyy nyt suojella sitä pelättäviä, monin verroin väkevämpiä vihollisia vastaan.
Mutta suuri osa kirjettäni tuntui kai sinusta käsittämättömältä?... Pelkäänpä niin. Mahdollisesti ... mutta mitä se merkitsee... Kirjeessähän sanoit rakastavasi minua, ja kaikki muu on minulle vähäarvoista... Tiedänhän entisestään, että sinä olet haaveilijatar... Mitä se tekee!... Kyllä sentään, se tekee sinut kaksin verroin suloisemmaksi. Onko sinulla kirjeeni mukanasi?
Ma isiltäni perinnöksi unten lahjan sain, ma kaksin verroin painon tunnen elon suuren lain ja onnen, jok' ei toisten osaks tulle. Tule armaani mun luokseni, niin täys on sydämein, tule, uskalla en jäädä enää yöhön yksiksein, tule armaani ja kätes anna mulle! L
Hän kuvailee itse tätä päivää, josta oli tuleva niin ratkaisevan kohtalokas hänelle. »Te olette siis lopultakin olleet hänen käsissään, te minun kalliit lehteni, jotka olette kaksin verroin kalliita minulle nyt! Mutta minkälaisia taisteluita tämä askel on maksanut minulle, sitä ei voi kertoa. Hän on lukenut teidät kerran toisensa perästä ja jäljentänyt teidät.
André lepäs paikallaan venheessään, samalla kun aaltoset hiljalleen läiskehtivät hänen ympärillään, yksin puol'yön auringon ja tuomarinsa sekä vapahtajansa kanssa. Ja katsos! Sielläpä juuri auringonterä hehkui, avas itse näköalan, taivasrannan, vaan taivasrantaa monin verroin korkeamman ja avaramman. Levittihe maa, jota ruusuiset pilvet kannattivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät