United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kirkasta Kalevan päivä, Laulu lentäisi vapaana! ILVO. Sukkanauhat soittajille, Ruusuiset kuin aamukaiku! Immo jakaa sukkanauhoja. Ruusuiksi elämä sulle! ILVO. Sulle ompelin, anoppi, Sinipohjaisen hamosen, Tähtitäplin kirjaellun, Sekä vahvan villaviitan Lämmintä sinulle soisin. Antaa anopilleen. LOKKA. Kiitos, lapsi, lämmöstäsi! Koti lämpöinen sinulle, Syksyllä satoa paljon, Toivontähtiä suruissa!
Ruusuiset kirjeliput kyllä liitelee, ne sulkee kyyhkyspari, joka riitelee, on täynnä lempiviä kadut, turut, syö kihla-vieraat makoisimmat murut, on tapa tainnut säätää eri lait, joihinka »lempiväiset» taipuu kait; mut onhan meillä myöskin majureita, me omistamme suuren asevaraston, on meillä rumpuja ja paineteita, mut vaieta niist' ehkä sentään parast' on!
Te ette kuitenkaan koskaan niitä käytä." "Tai hyvin harvoin ainakin", nauroi Charlotte, liikuttaen kauniita valkoisia sormiaan silmiensä edessä. "Ja tiedänpä myöskin, mistä syystä. Katsokaa, hyvä Fliedner, näitä kynsiä! Ne eivät ole erittäin pienet, mutta somat, ruusuiset ja nuhteettomat jokaisessa on aateliskirja ettekö usko?"
Minä vilkasin salaa Martin Petrovitsh'in tyttäriin. Anna oli iskenyt silmänsä puhujaan, enkä minä koskaan ollut nähnyt häjympiä, enemmän kärmeen-omaisia ja kaikessa häjyydessäänkin kauniimpia kasvoja! Eulampia oli kääntynyt pois ja seisoi kädet ristissä; ylenkatseellinen hymy oli enemmän kuin koskaan ennen kutistanut hänen täyteläiset ruusuiset huulensa.
Hänellä oli ruusuiset kasvot, hehkuvat, tummat silmät ja punainen hymyilevä suu. Hän nauroi ilahuttaakseen muita, mutta luonnostaan oli hän vakava, sillä isän äänettömyys oli hänet aikaiseen kypsyttänyt ja tehnyt hänet hiljaiseksi ja miettiväiseksi.
Sentähden minä lähden pakoon, sillä pelkään että pensasten ruusut alkavat pyytää minulta tiamantti-koristuksia, ja että perhoset rupeavat vaatimaan vaunuja ajakseen niissä niittyjä pitkin! Emme suinkaan, hyvä haltiatar, huusivat nauraen ruusuiset, jotka olivat kuulleet haltijattaren soimauksia: onhan meillä yökaste-helmiä lehdillämme.
Muutoin kasvoi heidän rohkeutensa ja luottamuksensa sitä myöten, kun he etenivät villien kylästä. Näin vaelsivat he erämaata, kunnes vaipuivat väsymyksestä. He eivät vielä olleet kauan levänneet, kun nousevan auringon ruusuiset säteet valaisivat kaukaisen vuoren korkeita huippuja ja kehoittivat heitä matkaansa jatkamaan.
Cecilia istui jakkaralla vanhemman sisarensa jaloissa ja oli pannut hienon käsivartensa sen helmaan. Hänen ruusuiset kasvonsa olivat ylöspäin, mustat tuuheat kiharahiuksensa kävivät kauvas pyöreiltä poskilta ja valuivat täyteläisille hartioille.
Hän oli vakava kuin illan laskeva aurinko, joka aamulla nousee yhtä totisena hallitsemaan luontoa kuin tänäkin päivänä. Edessä oli jokaisella elämän pitkä tie, jonka äärimmäistä päätä ei näkynyt. Tuomas näki edessään Amerikan tien selvänä ja valoisana ja perältä pilven takaa häämöitti kultainen vuori. Reeta-Kustaavan ja Martan ruusuiset kukitetut tiet luikertivat sumuiseen pensaikkoon.
Ja hän, min kuva riemun Tuo mulle, kun yö unelmiinsa vie mun; Hän, jonka muisto saa mun Uneksimaan, kun päivyt tuo jo aamun, Hän elää! Povelleni Pään painaa hän, ja kutrit kutrieni Saa sekaan sekä taas kuin ennen aina Ruusuiset huulet huulilleni painaa.