Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Tule jo kesäki kerran, Talvi siirräte sivutse, Kule päivä, viere viikko, Alene Jumalan aika; Mene aika mielaloissa, Hoilattele huolissaki. Kuku jo ilokäkeni, Laula lempilintuseni, Alemmaksi aikojani, Lyhemmäksi päiviäni. Päästä päiviä lyhennä, Sekä keskeltä kevennä, Katkase kahenki puolen, Päästä lasta päivän päähän, Näissä suurissa suruissa, Apioissa mielaloissa. Viikon vuottelin käkeä.
Ei mitään, ja niin olen minä, oi suomenkansa, suurin sinussa, olevaisin sinun olemisissasi, kaikkikäsittävin sinun hengessäsi, niin iloissa kuin suruissa, niin synnissä kuin siitä pois pyrkimismenoissa ja sinun taikinassasi olen minä se hapattavin hiiva. Elä ujoa!
Siellä tapasin hänen äitinsä ja rouva de La Tourin vielä heikompina kuin lähtiessämme. Margareeta varsinkin oli riutunut. Vilkkaat luonteet liukuvat helposti vähäisten huolien harjalla, mutta kestävät vähimmän elämän suurissa suruissa. Hän virkkoi minulle: "Voi, hyvä naapurini!
Miehelle on yhtä arvollista osan-otto vaimonsa suruissa tahi iloita hänen kanssansa rakkaimmista muistoistansa, kuin kylmyyden kuoreen vetäyminen ja selittäminen kaikki vaan heikkoudeksi ja lapsellisuudeksi, joka kuitenkaan ei ole muuta kuin naisellinen jättiläisvoima, mikä muistaa paljon ja kieltäytyy paljosta eikä kuitenkaan nurise, vaan kiittää Häntä, joka antoi ja otti.
Seimke silloin riemuitsi Ja riemuissaan hän lauleli: Sekoitamme veremme, Yhdistämme syömmemme, Niin suruissa kuin iloissa, Poik' äidin viattoman! Ja noina valoisina kesäöinä valvoi Lamik yhdess' auringon kanssa. Lamik Rikkut ja Seimke vihittiin Maaliskuun 15 päivänä Kautokeinon kirkossa.
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun tietty on matkan määrä, kun liesi viittovi lämpöinen, mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen, joka outoja onnen vaiheita käy eikä tiedä, miss' oikea, väärä. Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun riemu on rinnassansa, kun toivo säihkyvi soihtuna yöss' mut käypä se laatuun hiihtää myös hiki otsalla, suurissa suruissa ja kuolema kupeellansa. KUOLEMAN RENKIN
"Ainoastaan hyvin heikkoluontoinen olento", sanoi provessori lempeästi, "saattaa niin vaipua haluttomuuteen ja kyllästyä elämäänsä. Synkeimmässä ja ilottomimmassakin elämän-tilassa on joitakuita valopilkkuja, jos vain tahdomme niitä nähdä. Omassa itsessämme aina varmimmasti löydämme kaikissa suruissa ja murheissa lohdutuksen lähteitä.
Kirkasta Kalevan päivä, Laulu lentäisi vapaana! ILVO. Sukkanauhat soittajille, Ruusuiset kuin aamukaiku! Immo jakaa sukkanauhoja. Ruusuiksi elämä sulle! ILVO. Sulle ompelin, anoppi, Sinipohjaisen hamosen, Tähtitäplin kirjaellun, Sekä vahvan villaviitan Lämmintä sinulle soisin. Antaa anopilleen. LOKKA. Kiitos, lapsi, lämmöstäsi! Koti lämpöinen sinulle, Syksyllä satoa paljon, Toivontähtiä suruissa!
Hänen otsansa oli synkkä, katsantonsa alakuloinen, käyntinsä hidas. Hän huomasi tuskin lapsia, jotka iloiten ja meluten juoksivat häntä vastaan. Portailla kohtasi hänet hänen uskollinen vaimonsa, toveri kaikissa riemuissa ja suruissa. Mitä on tapahtunut? kysyi hän, samalla kun hänen hellä tutkiva silmänsä koetti katsoa puolison otsalla olevien pilvien lävitse.
Vaikka olikin kotoisin itämailta, näytti se saaneen alkunsa Puolan ja Galizian tappotanterilta nousevista myrkyllisistä höyryistä keskellä Kaarle XII:n voittoretkiä vuonna 1707, ja tapasi leviämiselleen yleensä otolliset olot niissä puutteissa ja suruissa, jotka sotia seurasivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät