United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
André lepäs paikallaan venheessään, samalla kun aaltoset hiljalleen läiskehtivät hänen ympärillään, yksin puol'yön auringon ja tuomarinsa sekä vapahtajansa kanssa. Ja katsos! Sielläpä juuri auringonterä hehkui, avas itse näköalan, taivasrannan, vaan taivasrantaa monin verroin korkeamman ja avaramman. Levittihe maa, jota ruusuiset pilvet kannattivat.
Sillä täällä oli hänellä suuri työala, kansa oli tylsistynyttä ja taitamatonta ja köyhyyskin oli yleinen. Juoppous ja laiskuus olivat siihen suurena syynä. Kaksi tyhjää kättä, muuta hänellä ei ollut tänne tullessaan. Eräs vanha ystävä, joka asui kylässä, oli pyytänyt häntä tulemaan, sanoen, että hän täällä voisi tehdä Jumalan töitä ja todistaa Vapahtajansa rakkaudesta.
Hän kuulteli vaan; ja silloin rupesi keisari Neron aikuinen hopearaha kertomaan seuraavalla tavalla: "Nyt on kello 12, ja ihmiset kirjoittavat vuosiluvun 1858 Vapahtajansa syntymän jälkeen. Me rahat olemme pakanoita, jotka lähdemme maailmaan sekä hyvyydeksi että pahuudeksi. Minun hopeani on muinaisina aikoina tuotu Iberian vuorista, siitä maasta, jota nyt nimitetään Espanjaksi.
Kun juhlakulku kellojen soidessa oli kulkenut ja kaikki ruumiit hautaan laskettu, yksi sinne, toinen tänne, eri osiin hautausmaata, ja kaikille oli viimeinen siunaus luettu, toivotti pappi viimeiseksi, seisoen keskellä kirkkomaata, että koko se kirjava joukko, joka sinä päivänä haudattiin, yhteen autuaalliseen seuraan yhtyisivät haudan tuolla puolen, ja kehoitti kaikkia jälkeen jääneitä kilvoittelemaan sen perään, että ennen kuolematansa voittaisivat takaisin lapsen-oikeutensa Vapahtajansa tykönä.
Hän kävi kyllä kirkossa, ei hän julkisesti ylönkatsonut sabattia; pastoriansa arvoksui hän suuresti ja osoitti hänelle paljon kunnioitusta, mutta elävästä Jumalan pelvosta oli hän vieras. Rakkaus Jumalaan, hänen Vapahtajansa Jesuksen Kristuksen kautta, ei ollut hänen menetyksensä ponnistimena.
Me tottelimme, ja Dalton aloitti heikolla, vapisevalla äänellä hartaan rukouksen, jossa hän kiitti Jumalaa, joka hänen niin ihmeellisesti oli äkkinäisestä haaksirikko-kuolemasta pelastanut ja suonut levossa sulkea silmänsä onnellisena siinä uskossa, että oli pääsevä rauhan majoihin Vapahtajansa luokse, joka häntä oli niin äärettömästi rakastanut, että oli kuolemallaan pyyhkinyt pois hänen ja koko maailman syntivelan.
He eivät tahtoneet kokoontua laupiaan vapahtajansa siipein alle ja katso heidän kaupunginsa oli autioksi tuleva ja jo kotkat kokoontuivat saadaksensa raatoja repiä. Mutta kuitenkin tämän yleisen turmeluksen keskellä löytyi vielä muutamia todellisia Abrahamin poikia ja yksi niistä oli Sadok.
Mutta siellä hän hätääntyi, punoi esiliinaansa, tapaili sanojaan ja sai vasta pitkän nyyhkytyksen perästä esille sen, mitä hänellä oli mielessään. Hän sanoi olevansa kokonaan kelvoton tulemaan Jumalan armosta osalliseksi, hän oli paadutettu, pimitetty, epäuskoinen, hän oli vihoittanut Vapahtajansa, hän oli kaikkia muita kehnompi, hän oli maailman suurin syntinen!
Hänellä oli muuten jonkinlainen salaperäinen vaikutusvoima ihmisten mieliin, he tiesivät, että hän oli hurskas nainen, joka rakasti Jumalaansa ja seurasi Vapahtajansa jälkiä, ja he katselivat häntä sentähden kunnioituksella ja rakkaudella. Mutta he tiesivät myös, että hän näki näkyjä ja että hänellä oli aavistuksia, ja tämä tuotti salaperäisen lisän heidän tunteihinsa.
"Hänellä oli vikansa, kuten meillä kaikilla" sanoi puhuja lopuksi "voitaisiinhan esimerkiksi moittia häntä siitä, että hän liian kiihkeästi harrastaessaan oikeutta, väliin joutui harhateille, joilta hän ainoastaan Jumalan armon kautta tuli pelastetuksi. Mutta se seikka saa jäädä hänen ja hänen Vapahtajansa välille, jonka sovittamissalaisuuden koko syvyyden hän käsitti ennen kuolemaansa.