United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
LEONORA. Ah, unhoittaa mun suo, kuin pian taas nää onnenhetket multa ero riistää! PRINSESSA. Min ero sulta vie, sen monin verroin tuo suuri kaupunki taas sulle suo. LEONORA. Mua kutsuu velvoitus ja rakkaus luo puolisoni, kauan kaivanneen. Vien hälle pojan, jok' on tänä vuonna kehittynyt ja kasvanut niin paljon, ja yhdyn hänen isäniloonsa.
Mun velvoitus on tyyntää, minkä voin sun kiihkoasi, jok' ei hyvään johda. TASSO. Jo kauan ystävyyden orjuutuksen oon tuntenut, tuon orjuutuksen, jota voin sietää vähemmän kuin mitään muuta. Sa toisin ajattelet vain, ja luulet siks ajattelevasi myöskin oikein. Mä mielelläni tunnustan: sa tahdot mun parastani, mutta älä vaadi mua sitä etsimään vain sinun tieltäs.
Jos tiedän, miten järjestää nää toimet, Käsiini sotkuisina viskatut, Niin älkää uskoko mua enää koskaan. Molemmat ovat sukuani: toinen Kuningas, jota velvoitus ja vala Mun käskee varjella, ja toinen lanko, Kuninkaan loukkaama, jot' omatunto Ja heimous käskee minun puolustaa. Jotakin täytyy tehdä. Tulkaa, käly, Ma teistä pidän huolen.
MURHAAJA. Tekosi, velvoitus ja veljes lempi Ne meitä vaativat sua murhaamaan. CLARENCE. Ken veljeäni lempii, mua ei vihaa; Ma hänen veljens' oon ja häntä lemmin. Jos työnne teette palkasta, niin menkää, Luo Gloster veljeni ma teidät laitan; Enemmän elämästäni hän maksaa Kuin Edward kuolemani sanomasta. MURHAAJA. Petytte aivan: Gloster vihaa teitä. CLARENCE. Ei, ei; hän mua rakastaa ja lempii.
On täytynyt niin paljo askartaa; Kuink' äit' on tarkka, tuskin arvannette. MARTTA. Ja herra matkustaa siis alinomaa? MEFISTOFELES. Niin, velvoitus ja virka vaatii pois, Vaikk' usein paikoin hauska jäädä ois; Vaan viipymään meill' ei oo lomaa. MARTTA. No, nuoren viel' on ehkä rattoisaa Noin haihatella maita vapahasti.
Mutta vuosi vuodelta kuluttavat, ahtaat, arkiset olot kuolettavat tavalla, joka ei ole jalostavaa, vaan ainoastaan tappavaa. Siinä tulee kykenemättömäksi elämään ja elämäntyöhön. Sellaiseen kuolettamiseen ei kenelläkään ole oikeutta. Mutta jos on saanut tehtävän perinnöksi. Perintö on sittekin pyhä velvoitus. Mutta elämäntehtävä on sitä myöskin.
Ennen oli sinulla toisen käsky, nyt olkoon sinulla oma kuri, ennen painoi sinua ulkonaisena uhkana vain aineellinen sakko, nyt puristaa sinua sisältäpäin siveellinen pakko. Eilen oli päälläsi vieraan peloitus, nyt on pohjanasi oma velvoitus. Siinä on nyt uusi vapautesi.
Työpäivin tyynin hält' on vierryt taa mies-iän kultainen jo kukinto; nyt vainon vallassa on synnyinmaa, hän itse vanha jo. Kuin riitariista, vuoroin ystävän ja vihollisen saalis, uhrata sai voittajalle joka hetki hän leponsa, rauhansa. Lakia puoltaa, kuormaa keventää on hälle pyhä velvoitus ja työ, lepoa päivän siks ei hälle jää, siks unta vaill' on yö.
Silloin myös kai syntyi riistan ajon yhteydessä ilmenevä ajamisen nautinto, siihen yllyttäen ja sitä ylläpitäen, lisävoimaksi sen pysyväisenä pidättämiseen, sen voimistuttamiseen. Siitä tuli ei vain velvollisuus vaan hauska velvollisuus, eetillinen velvoitus, pyhä velvoitus.
Siinä on yksi niistä päätekijöistä, jotka ovat aiheuttaneet, että suuri osa Eurooppaa on noussut kapinaan tätä kirkkoa vastaan. Kuinka kohtuuton ja ymmärtämätön onkaan ihmissydän paheksuessaan sitä, että sille on asetettu velvoitus tehdä yhdelle henkilölle se, minkä tavallaan olisimme velvolliset tekemään kaikille ihmisille. Sillä onko oikein, että petämme heitä?