Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Ovi avautui yläkerroksessa ja yönuttuun puettu olento pujahti näkyviin. Rouva Krabbe katsahti sinne. »Minä tulen heti, Krabbe» hän huusi kiirehtien pois. Oli rattoisaa istua illallisen jälkeen, kun nuo uudet halot palaa räiskyivät uunissa ja lamppu hienoine paperivarjostimineen levitti kodikasta valoaan ja Alette oli polvillaan uunin edessä lisäten, tulen virikkeeksi, pesään lastuja ja päreitä.
"Oh, saathan nähdä, prinssi katsoo kyllä minun niin hyväksi kuin jonkun muunkin, ja sitä paitsi minä osaan soutaa, onhan täällä kaksi paria airoja ... niin, näethän minä tulen yli järven, sillä on niin hauskaa nähdä semmoisia ylhäisiä ihmisiä; minä en tiedä, miten ne viihtynevät, mutta hekään eivät tiedä, miten rattoisaa meillä on täällä ylhäällä Nordhallissa ja niin hupaista sitten."
Eläkää tai kuolkaa, mutta voi teitä, jos väistytte!" "Kuin myrskyssä ruoko on hentoinen, niin teillenkin tää outoa leikkiä on, näen sen ja huolehdin. Se leikki se ei ole rattoisaa, siis, kas' sydämelle, ja vastatkaa: rohkeetteko, jos on tarvis, pois henkenne lahjoittaa?"
Kesken kestiä soi ovikello. Trudchen meni avaamaan ja palasi takaisin ilmoittaen, että eräs herra tahtoi tavata tohtoria. Topi se oli. Johannes ohjasi hänet huoneeseensa. No, kuinkas teidän iltanne päättyi? hän kysäisi iloisesti. »Rattoisaa mielialaa jatkui pikkutunneille saakka?» kuten se sanomalehdissä kuuluu. Topi oli istunut sohvankulmaan.
Niin, tapahtuu toisinaan, että ylioppilas kamarissaan nyttemmin on kyllin varomaton, kun hän sydämensä pohjasta kaijuttaa jotakin oikein rattoisaa laulua, vaikka hänellä ei lauluääntä ole, mutta silloin kuuluu pikkutyttöjen seinään takominen viereisestä huoneesta, jolloin he nauraen huutavat: »Nyt herätti Gösta setä meidät taas!» NELJ
Ei nuoret, ei vanhat he tienneet vaan, Ja kuninkaat eelleen kulki; He seuras tähteä tuikkivaa, Mi vienona leimahti julki. Yli Joosefin huoneen se seisattui, He käy yli kynnyshirren; Ja karja se mylvi, ja itki laps, Pyhät kuninkaat alkoivat virren. Kaks lasta oltiin, lapsi, Kaks pientä, rattoisaa; Me ryömimme kanakoppiin Ja piilimme olkien taa.
He olivatkin kaikki nyt parhaassa ijässään ja heidän vierailunsa elähyttivät usein rattoisaa kotia. Poika, Gösta nuorempi, oli ollut sotilas, ottanut eron, asui nyt Joensuun kartanossa ollen avioliitossa serkkunsa hovineiti Marienne Armfeltin kanssa; sittemmin meni hän jälleen sotapalvelukseen, sai kenraalin arvon keisarillisessa seurueessa 1870 ja otti senjälkeen eron.
Matti sammassa havahtui ja rupesi käsillään hapuilemaan, mutta siitä huolimatta mennä livisti palli Matin sivuitse aika vonkaa. "Kylläpä on harva mies", kajahti silloin joukosta. Nyt vasta Matti täydellisesti havahtui, sillä tunsipa hän voivansa itsestään poistaa tuon kylläkin syystä annetun moitteen. Nyt rupesi Matti todenteolla tekemään tuota nuorten rattoisaa työtä.
»Jos olisit edes hiukan ajatellut minua ja miten yksin olen ollut täällä» häntä pyrki itkettämään kaikin mokomin ja hän puhui katkonaisesti ja niellen . »Minä olin järjestänyt illallispöydän niin hauskaksi ja ajattelin, että meillä olisi oikein rattoisaa sinähän olit ensimmäistä kertaa poissa! olin ottanut esille kauniin pöytäkaluston, jonka saimme sedältä. Mitään en unohtanut.
On täytynyt niin paljo askartaa; Kuink' äit' on tarkka, tuskin arvannette. MARTTA. Ja herra matkustaa siis alinomaa? MEFISTOFELES. Niin, velvoitus ja virka vaatii pois, Vaikk' usein paikoin hauska jäädä ois; Vaan viipymään meill' ei oo lomaa. MARTTA. No, nuoren viel' on ehkä rattoisaa Noin haihatella maita vapahasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät