United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Esimerkiksi Krabbe, jota Alette ensin oli kuvaillut mitä hullunkurisimmaksi, mutta jonka puolta hän lopulta piti, oli Konstancen mielestä kaikkein pöhköin tomppeli, joka koskaan oli yömyssyä silmäinsä ja korvainsa päälle vetänyt. Ei rouvalle oli toki etusija annettava; käytännöllinen ja näppärä ja kelpo nainen...
Jakob katseli kattoon ikäänkuin kärsivällisesti odottaen mitä nyt esiin nousisi ja kaatoi teen suuhunsa pitkin siemauksin. »Luuletko tosiaan, Krabbe, että asianajajalla on aikaa mietiskellä tuollaista», keskeytti hänen vaimonsa hänet. »Kyllä minä pidän hänestä huolta, herra Mörk, olkaa vain ihan levollinen ja jos muutenkin mitä tarvitsette, niin lähettäkää vain sana tänne ylös»...
»Ei, kuulehan, Krabbe» puuttui puheeseen hänen vaimonsa, joka tuli sisään tuoden tarjottimella teekupit »elä nyt rupea *siitä* puhumaan!» Mutta hän osaa olla oikein miellyttävä, tuumi Alette miten kauniit silmät hänellä onkaan.
Oli kuin he molemmat olisivat perästäpäin kaiken aikaa välttäneet toisiaan. Alette oleskeli Elisabetin seurassa hehän kohta eroaisivat... Tuossa tuli vanha Krabbe heidän pariinsa, leveänä ja kumaraisena, puettuna valkoisiin, ylös asti napitettaviin liiveihin, joissa näkyi viinitahroja, suuret kasvot kuumoittaen ja ilmeisesti sisäisen liikutuksen puristuksen alaisena.
Vain rouva Krabbe kurotti uteliaasti päänsä ja tukevat hartiansa kasvien välistä yläkerran avoimesta ikkunasta. Hän ei löytänyt Alettea eteisestä ja kiiruhti saliin. Ei sielläkään... »Alette!» hän huusi. Makuukamarin lukkoa kierrettiin hiljaa. »Jakob, oletko vihdoinkin kotona», hän tuli alakuloisena ulos huoneesta. »Alette mutta mikä nyt?»
Se oli hieman noloa, kun he tähän asti olivat pysytelleet jotenkin vieraina naapuriensa suhteen ja jättäneet noudattamatta rouva Krabben monesti uudistaman kutsun käydä heillä. Rouva Krabbe oli sytyttämässä lamppua heidän astuessaan sisään. Teepöytä oli katettuna, luultavasti Krabbea odottamassa.
Jakob ja Alette katsoivat toisiinsa puoleksi hätääntyneenä. Käytännöllisellä tavallaan rouva Krabbe kiiruhti väliin tuoden vadillisen leivoksia. »Olkaa hyvä ja ottakaa, herra Mörk! Eikö mutta olkaa nyt niin hyvä!»
Hän istui aluksi vaiti kuin kana, joka kyköttää orrella, ja kuunteli pelon alaisena, kunnes Krabbe alkoi kertoa ja sai hänen huomionsa käännetyksi toisaalle. Hän toi sieltä muassaan kaikenlaisia tiedonmurusia, joita hänen oli kaikkea muuta kuin helppo selvittää veljilleen, jotka eivät olleet erikoisen otollisia ymmärtämään häntä, vaan nauroivat ja pilkkasivat Krabben omituisuuksia.
Krabbe ja hänen olentonsa oli alati koulupoikien sukkeluuksien maalitauluna vaikka hän toiselta puolen oli opettajista se, jonka suola hänen erittäin säännöttömän opetustapansa ohella sekä höysti heidän olonsa koulussa että avasi heidän silmänsä.
»Rouva Krabbe on jo ystävällisesti sen minulle luvannut» puuttui Alette puheeseen. » niin olen minä Teille sydämestäni kiitollinen.» »Juokaa nyt vielä kuppi teetä, herra Mörk», pakotteli rouva Krabbe; »se tekee Teille hyvää. Täällä on jo kuppi valmiina.»