United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen luuleteltu voima ja etevyys ovat ainoastaan teidän heikkoudessanne; missä ei ole rukoilijaa, ei ole epäjumalaakaan." Charlotte heittäytyi jälleen sohvankulmaan. Hänen poskensa hehkuivat; selvästi oli hänen äärettömän vaikea hillitä kieltänsä. "Herra Jumala, mitä voin minä luontooni!" huudahti hän ivallisesti. "Olkoon niin minä en voi auttaa, että kuulun noitten heikkohenkisten lukuun!
Siirsi sitten nojatuolit lähemmä takkaa, heitti siihen muutamia halkoja ja istui itse sohvankulmaan. Vieraat noudattivat äänettöminä hänen viittaustaan. Halot rätisivät hetken ja räiskähtivät ilmiliekkiin. Sinikka-rouva ojensi jalkansa mukavasti jakkaralle, jonka isäntä oli siihen hänen käytettäväkseen ehtinyt asettamaan. Tulenloimo sattui hänen kasvoilleen, jotka eivät olleet aivan nuoret enää.
Ne olivat jo monta maalaistolloa ja nuorta varatuomaria hämille saattaneet. Paavo Kontion suhteen se ei kuitenkaan onnistunut. Tämä tunsi liian hyvin vanhan kuomakultansa. Vastauksen asemasta hän istutti vieraansa sohvankulmaan ja tarjosi hänelle sikaria.
Niisti sitten nenänsä, kääri nenäliinan kokoon ja pisti sen takkinsa takataskuun yhtä huolellisesti kuin oli ottanutkin. Rykäisi pari kertaa pontevasti niinkuin mies, jolla on tunteellinen sydän, mutta joka sittenkin kykenee hillitsemään liiallisen herkkyytensä, siirtyi takaisin sohvankulmaan ja heitti kuiviltaan kurkkuunsa pari whiskylasia. Nyt vasta hän näytti päässeen takaisin ennalleen.
Kesken kestiä soi ovikello. Trudchen meni avaamaan ja palasi takaisin ilmoittaen, että eräs herra tahtoi tavata tohtoria. Topi se oli. Johannes ohjasi hänet huoneeseensa. No, kuinkas teidän iltanne päättyi? hän kysäisi iloisesti. »Rattoisaa mielialaa jatkui pikkutunneille saakka?» kuten se sanomalehdissä kuuluu. Topi oli istunut sohvankulmaan.
Mutta vanha herra oli väsynyt. Hän heittäytyi sohvankulmaan ja peitti silmänsä kädellään. Jaana ei tiennyt, pitikö hänen mennä vai jäädä. Voit nyt kertoa minulle vähän kodistasi, sanoi vanha herra. Jaana istui tuolille. Hän risti kätensä ja alotti totisesti ikäänkuin olisi uskontunnustustaan lukenut.
Minä suljin ikkunaluukut, lukitsin ovet ja heittäydyin sohvankulmaan, jossa Ilse viimeiseksi oli istunut. Niin makasin pari tuntia syvän surun vallassa. Margareta ruhtinatar tuli; isäni tervehti häntä etehisessä. Minä kuulin, miten herra von Wismar ja hovineiti toruen ajoivat pois kurjen, joka luultavasti oli alinomaa kumartaen lähestynyt liian liki herttuallista vierasta.
Mutta nyt on kaikki lopussa: hän ei sano uu:ta eikä aa:ta, hän ei edes hymyile eikä polta ei niin savuakaan". Olimme kotimme edessä. Kysyin "patriootilta", eikö hän tahtonut pistäidä sisälle. Hän kiitti ja kapsimme ylös minun ullakko-kamariini. Tässä vieraani valitsi suurimman piipun, jonka voi löytää, istuutui sohvankulmaan ja alkoi tuhuutella savupilviä. "Puhuimme Holtista", hän sanoi.
Sinä tiedät, että se ei ole minun syyni, lausui hän matalalla äänellä, vetäen kätensä pois ja sohvankulmaan nojautuen. Minä olisin tahtonut toisin. Mutta olosuhteet ovat sen nyt näin järjestäneet. Enhän minä sitä tarkoittanut, sanoi Liisa. Minähän vain leikilläni... Ei se ollut leikkiä, väitti Johannes. Ja jos olikin, niin oli siinä totuus takana. Hyvinkin katkera totuus.
Luoden silmäyksen herra Claudiuksen ankarasti rypistyneihin kasvoihin otti hän ruusun ja pisti sen kähäröihini. "Te näytätte komealta, pikku itämaalaiseni", lausui hän taputtaen minua poskelle. Charlotte nojautui takaisin sohvankulmaan pitkät, tummat ripset hänen alasluoduista silmistänsä varjosivat hänen hehkuvia poskiansa, eikä hän edes katsahtanutkaan koristettani.