Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Kun nuori-pari tuli kirkosta, lausui Jaakko Annallensa, kättä tarjoten ja lempeästi katsoen häntä silmiin: "Eikö niin, kallis Anna, ne jotka kyyneleillä kylvävät ne ilolla niittävät?" Mutta Anna pannen kätensä ristiin vastasi liikutetulla sydämellä: "Jumalass' on turvan' aina, Joka laupeudessaan Holhoo mua ainiaan, Kaikki hyvät mulle lainaa, Niinkuin isä lapselleen, Rakkahalle omalleen".
Sanoi vanha Väinämöinen nuoremmalle veiollensa: Jumalass' on juoksun määrä, ei miehen ripeydessä; juokseva johonki saapi, käypä kauas kerkeävi usein käypi käypä härkä, kun jo hengästyi hevonen. Sanoi vanha Väinämöinen nuoremmalle veiollensa: Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto; kiitä muille muita maita, itselle omia maita omat maat makuisimmat, omat metsät mieluisimmat.
Tsaar' Pietari Muskossa sankari suur' Ol' mielestäns väkevä sangen, Niin että hän humulla tuimalla juur' On Ingrinmaan sisälle langenn': Suur' tavar' ol' myöt' Ja kultaiset vyöt Me kuitenkin Jumalass' sodim'! Vaikk' Venäjän poijill' niin paksult' sen maan.
Kuin tomu ja santa, hän täytti, Ett' joukkoa seuraamast' joukko ei laann', Ja vihansa julmuuden näytti, Niinkuin peto suur' Tai kuin traakki juur' Me kuitenkin Jumalass' sodim'! Kun Narvaan hän siirtyi joukkoinsa kans', Niin kaupungiss' pelko suur' paisui; Hän käski sen asujain kohdastans Koht' avata portit, ja lausui: Tott' kaupungin me Kyll' kukistamme Me kuitenkin Jumalass' sodim'!
Nuot armaat virren-sanat johtuivat hänelle mieleen: "Jumalass' on turvan' aina, Joka laupeudessaan Holhoo mua ainiaan, Kaikki hyvät mulle lainaa, Niinkuin isä lapselleen, Rakkahalle omalleen. Hän se tietää tarpeheni, Kaikki toivotukseni, Iloni ja murheeni, Lohduttaa mun sydäntäni, Muistaa aina armossa Mua köyhää lastansa!"
Aina auttavi Jumala, ajan kunkin katkaisevi; viipyen erät paremmat, kauan ollen kaunihimmat harvoin syötti harva verkko, silloin suurilla kaloilla. Jumalass' on juoksun määrä, ei miehen ripeyessä; juokseva johonkin saapi, käypä kauvas kerkiävi usein käypi käypä härkä, kun jo hengästyi hevonen.
Mut kaupunki rohkia ol' itsestäns Ja venäläist' kohtas näill' sanoill: Niin kauvan kuin veri on lämpimänäns Edesvastaan ma Inkerin majoi! Täst' Venäjän mies On kovassa hiess' Näin Jumalass' sotia tahdom'!
Isä ansaitsi työllään hywät palkat, ja heidän elämänsä ja warallisuutensa waurastui päiwä päiwältä; kaikki näytti taasen käywän hywin. Mutta "Jumalass' on juoksun määrä, waan ei miehen ripeydessä", sanoo sananlasku, ja niinpä tässäkin saatiin nähdä. Eräässä talossa oli iso putinki salwettawana ja Kristo oli siellä parhaana miehenä, kuten tawallista.
Sanoi vanha Wäinämöinen Nuoremmalle veiollensa: Jumalass' on juoksun määrä, Ei miehen ripeyessä; Juokseva johonki saapi, Käypä kauas kerkiävi Usein käypi käypä härkä, Kun jo hengästyi hevonen. Sanoi vanha Wäinämöinen Nuoremmalle veiollensa: Sitä kuusta kuuleminen, Jonka juuressa asunto; Kiitä muille muita maita, Itselle omia maita Omat maat makuisimmat, Omat metsät mieluisimmat.
Siitä vanha Väinämöinen vielä tuon sanoiksi virkki: "Elkätte, etinen kansa, kansa vasta kasvavainen, veikaten venettä tehkö, uhkaellen kaartakana! Jumalass' on juoksun määrä, Luojassa lopun asetus, ei uron osoannassa, vallassa väkevänkänä." Kymmenes runo
Päivän Sana
Muut Etsivät