Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Ei tiedä aikakirjat, min verran muuttumaan hän työllään ylvähällä sai seikat Suomenmaan; mut lähin maailmansa maar hämmästyksen sai, Toll marski, kreivi Piper, Karl Lagerbring myös kai. Rantsilassa riemu raikui, leiriss' oli juhla suuri; Siikajoen voiton viestin saanut oli Cronstedt juuri. Eri seurueissa juotiin maljat maalle rakkahalle, onnen ensi koittehelle, kohonneelle kunnialle.
Ei tiedä aikakirjat, hän saiko muuttumaan teollaan uljahalla asiat Suomenmaan; vaan hämmästyipä kyllä läheinen maailmans', Karl Lagerbring, Toll marski ja Piper kreivi kanss'. Rantsilassa riemu raikui, leiriss' oli juhlan vietto; voitost' oli Siikajoen tullut Cronstedtille tieto; eri seurueissa juotiin isänmaalle rakkahalle, onnen ensi koittehelle, palanneelle kunnialla.
Nuot armaat virren-sanat johtuivat hänelle mieleen: "Jumalass' on turvan' aina, Joka laupeudessaan Holhoo mua ainiaan, Kaikki hyvät mulle lainaa, Niinkuin isä lapselleen, Rakkahalle omalleen. Hän se tietää tarpeheni, Kaikki toivotukseni, Iloni ja murheeni, Lohduttaa mun sydäntäni, Muistaa aina armossa Mua köyhää lastansa!"
Me emme istu, neulo myös koruompelusta ja kosijoita seulo sadoin ja tuhansin, mut rakkahalle riittäin me raoitamme usta kai niiaten ja kiittäin kuin iso-äitikin. (Ernst V. Kn
Tekonsa suuri tokko Asiat Suomessa Lie saanut muuttumahan, Ei tiedä historja; Vaan kyllä hämmästytti Hän siinä maailmans, Toll marskin, Piper kreivin, Ja Lagerbringin kans. Sotamarski. Ranssilassa riemu raikui, Leirissä olj illanvietto, Voitosta kun Siikajoen Tuli Kronstedtille tieto, Eri seuroissapa juotiin Isänmaalle rakkahalle, Ensi onnen ilmiölle Saadulle taas kunnialle.
Heistä herttaisimman, kaikkein kaunehimman vasten sydäntäni kohta painallan. Sitten kultakihlat, sormukset ja viljat kullalleni rakkahalle lahjoitan. Naimisiinko aiot kiiruhtaa? Kyllä, kunhan kultaseni vastaa: »jaa.» Vasta sana tuo sull' onnes antaa, sitten kihlasi saat hälle kantaa. Siis heipä vaan, päästä kuulumaan! Kai sulta saan: »Jaa!»
Kun nuori-pari tuli kirkosta, lausui Jaakko Annallensa, kättä tarjoten ja lempeästi katsoen häntä silmiin: "Eikö niin, kallis Anna, ne jotka kyyneleillä kylvävät ne ilolla niittävät?" Mutta Anna pannen kätensä ristiin vastasi liikutetulla sydämellä: "Jumalass' on turvan' aina, Joka laupeudessaan Holhoo mua ainiaan, Kaikki hyvät mulle lainaa, Niinkuin isä lapselleen, Rakkahalle omalleen".
Päivän Sana
Muut Etsivät