Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Ruotsalaisten niinkuin Suomalaistenkin piti muka yhdistämän voimansa Venäjätä vastaan; sillä marski oli päättänyt ensi tilassa tehdä suuren risti-retken Inkeriin. Tämän rauha-sanoman tuoja oli nuori Kurki Laukon herra, joka päästyänsä Venäjän vankeudesta oli rientänyt Ruotsiin hakemaan oikeutta Harald ritaria vastaan sekä marskin armoa sisarellensa.
Mitä olivat kadottaneet toivoivat runsaassa mitassa takaisinsaavansa Perä-pohjassa, johon nyt iso joukko päätti siirtyä ja jossa Pirkkalais-seura sittemmin virkeni uuteen eloon. Tälle seuralle nuori Kurki vakuutti marskin nimessä vanhat oikeudet, joihin lisäksi nyt tuli selvä oikeus asettaa seuran sisällinen hallitus oman edun ja mielen mukaan. Tämä oli Pietarin päivän sovinnot.
Martan vaatepuku, joka nyt oli semmoinen, kun marskin rouvan ystävällä sopi olla, ei häntä tuntemattomaksi tehnyt; ei, vaan Martan koko olento oli ruhtinaan mielestä muuttunut. Se vaaleudessaan ja surussaan ihana nainen, jonka hän kerran Bauerilta oli saanut, oli nyt vielä loistavampi kauneudessaan.
Maljat mielen kirvoitteli, vapahasti juttu juoksi; siinä kieltä kammitsoida tarvinnut ei seuran vuoksi; päälliköiden viat kaikki ilman vaaraa virkettihin, mahtinimist' eellä muitten marskin nimi mainittihin. Aflecht, jolta joukon eessä retken päätti Revonlahti, nauroi: »Malja Klingsporille!
Furumarck sai sananvuoron: »Kuninkaan on vika tässä: Miksi hänen armostansa leikkiin pääs tää pataässä?» Ladau lausui »Väärin puolin sinä marskin pontta pohdit: sull' on sydän, hällä vatsa, syödä hän, sa kuolla tohdit.» Ehrnrooth virkkoi: »Muistakaamme, miss' on noussut miehen tähti; maine ei sen opas olle, makasiineista ken lähti.
Nuor Horn, ori parhain tallista tuo Ja se kengitä kerkeään; Ja Ruotsiin ratsasta herttuan luo Yli särkyvän saaristojään. On painunut marskin mahtava pää, On kuollut Kuitian Klaus; Taas Suomi helpommin hengittää, Savon, Hämeen ja Pohjan taus. Kuin hurja ratsuas lennätä sie, Vaikk' uida se jäissä sais: Jos leikin Sigismund alkava lie, Nyt hauska se tulla tais.
Tappelu oli hetkeksi seisahtunut. Silloin kuului äsken tulleesta aluksesta rauhan sanoma. Se oli marskin, Torkel Knuutinpoian käsky, että sota lakkaisi ja kukin eläisi sovinnossa, pitäen mitä hänellä oli, unohtaen vihansa ja kärsimänsä vääryydet.
RITARI. Jäi joku valtatoimi kesken, jonka Hän vasta täällä muisti ja jok' uhkas Niin suurta vaaraa tuottaa valtiolle, Ett' oli paluu välttämätön hälle. KENTIN KREIVI. Kenenkä päälliköks hän jätti tänne? RITARI. Ranskanmaan marskin, Monsieur le Fer'in. KENTIN KREIVI. Vaikuttiko kirjeenne kuningattaressa mitään näkyväistä murhetta?
Kiitollisuus on riutunut, niinkuin keväinen jää, se on umpeen mennyt, niinkuin re'en jälki lumituiskussa". Hän nosti silmänsä taas; kaikki oli ääneti ja hän jatkoi: "Minua soimataan siitä, kun poikani olen lähettänyt kuninkaan ja marskin hoviin!
Ladau virkkoi: "Sin' et kelpaa arvostamaan marskin työtä; sull' on sydän, hällä vatsa, sä voit kuolla, hän vain syödä." Ehrnroth sanoi: "Muistelkaamme missä loisti aikoinahan; makasiinissa ei syty halu harras kunniahan; Klingsporinhan sankar'ura oli komissariati, ihmekö, jos rakas hälle tappelu nyt ei, vaan vati."
Päivän Sana
Muut Etsivät