United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Venäjän sisämaahan päin hän ei myöskään uskaltanut lähteä, sillä siellä olisi saattanut joutua taisteluun; niinpä me kaikista voitoistamme marssimme Inkeriin nälkää ja kurjuutta kärsimään. Siellä Apraksin meidät karkoitti väärillä kirjeillä ja uhkauksilla meren rantaan, jossa Lybecker käski Ankarstjernan viemään kaikki joukot kotiin Suomeen.
Ruotsalaisten niinkuin Suomalaistenkin piti muka yhdistämän voimansa Venäjätä vastaan; sillä marski oli päättänyt ensi tilassa tehdä suuren risti-retken Inkeriin. Tämän rauha-sanoman tuoja oli nuori Kurki Laukon herra, joka päästyänsä Venäjän vankeudesta oli rientänyt Ruotsiin hakemaan oikeutta Harald ritaria vastaan sekä marskin armoa sisarellensa.
Koettakaa, mikäli mahdollista on, kaikkialla korvata ja sovittaa rikoksianne, niin saatte nähdä, että Suomen kansa käsittää hyvän tarkoituksenne... Te tarjootte minulle palkkaa ystävyydestä. Ei minun ystävyyttäni saada ostamalla. Ja mitä Inkeriin tulee, niin luulen hänen äitinsä kutsuneen minut sitä varten... Pilkallinen naurun hohotus keskeytti Tuomaan viimeisen lauseen.
Inkeri nosti hänet kätkyestä. Silloin kuului tuohitorven törähdys... Lusikka putosi Pentin kädestä. Inkerin huulilta pääsi huuto. Vähäkuuloinen Silja katsoi kummastellen Penttiä... Jo törähti torvi toisen kerran. Torvi on kahdesti raikahtanut, huusi Inkeri Siljalle. Herra Jumala auttakoon! vaikeroi Silja ja katsoi epätoivoisesti Inkeriin. Inkeri levitti raidin lattialle.
Aadolf kertoi juurtajaksain viimeiset vaiheensa: suhteensa Inkeriin ja Elliin ja seuraukset siitä.
Koko ajan oli Armfelt osottanut suurta taitoa ja rohkeutta Hän oli seurannut ranskalaisarmejaa moneen taisteluun ja piiritykseen, ollut Nizzassa, Villa Frankassa ja Susassa Italiassa sekä Valenciennesissa ja Athissa Belgiassa, mutta kun Rijsvijkin rauha 1697 lopetti sodan palasi hän kotiinsa Inkeriin ja vuokrasi siellä Hatsinan kruununpuustellin, joka oli viiden peninkulman päässä Nevan suusta.
Noita sanoja mutisten astui nimismies papin kintereissä Inkerin tupaan. Jumalan rauha! sanoi Svenonius, luoden karsaan silmäyksen Inkeriin. Minä tulen sinun tykösi, vaimo, Herran nimessä ja pyhän virkani puolesta. Tuvassa olijoihin vaikutti tämä juhlallinen, saarnaäänellä lausuttu tervehdys ilkeän hämmästyttävästi. Elli hiipi vavisten Aadolfin viereen.
Inkeristä ja Laatokan länsirannoilta suuri osa väestöstä Stolbovan rauhan jälkeen , peläten uskonnollista vainoa, muutti Sisä-Venäjälle, Tver'in, Novgorod'in y. m. kuvernementteihin, joissa vielä tänäkin päivänä on vahva, Karjalan kieltä puhuva väestö. Pois muuttaneiden sijaan siirtyi Inkeriin Suomenmaasta uusia asukkaita.
Oi, te ette tiedä vielä pahinta, herra pastori, huokasi laamanni Juhana ja kertoi, mitä hän edellisenä yönä oli kuullut Aadolfin suhteesta Inkeriin ja Elliin. On siis käynyt niinkuin minä epäilin, lausui Svenonius, ja on myöskin selvinnyt eräs seikka, jota minä pidin miltei mahdottomana selittää! Tekö epäilitte?