Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Jos hän kyllästyisi, jos hänen täytyisi mennä ... ja kerran kai se, ja ehkä piankin, tulisi tapahtumaan ... miten se tulisi Elliin vaikuttamaan, millä epätoivolla hän heräisi unelmastaan! ... Ei, ei, edemmä se ei saa mennä, hänen täytyy hillitä itsensä, pitää varansa ... säilyttää itselleen jokin tie avoinna, olla itseään kokonaan sitomatta...
Tämä huuto ei ollut omiansa herättämään laamannissa sääliä. Pian! tiuskasi hän kartanon voudille. Mutta kun tämä toistamiseen kävi kiinni Elliin, niin ovi aukeni ja Aadolf astui isänsä vihastuneiden katseiden eteen. Hän oli kuullut Ellin huutavan ja syöksyi nimismiehen kiellosta huolimatta sisään. Oi, hän on täällä! huudahti Elli.
Se näytti kehyksessään tahtovan elää omaa sisäistä elämäänsä. Sen mietteitä ja tunteita ei tuntunut voivan tulkita muuten kuin aavistamalla... »Olisi sentään hauska tietää, millaisen vaikutuksen olen häneen tehnyt; olen ehkä ollut hiukan epäkohtelias ... olen häntä ehkä liiaksi laiminlyönyt näinä viime päivinä...» Elliin oli tullut työinto häneenkin.
Mutta mikähän siihen on syynä, että kaikissa romaaneissa ja kertomuksissa puhutaan niin paljon rakkaudesta ... ja ne päättyvät aina naimisilla ... saa olla varma siitä, että kun kaksi nuorta esiintyy, tyttö ja poika, niin ne kohta rakastuvat ja lopulta niistä tulee pari. Onkohan todellisessakin elämässä sillä tavalla? Maisteri katsoi syrjästä Elliin ja hymyili toisella silmällään.
Mitä ne siinä häärivät hänen ympärillään? Olisivat menneet pois ja jättäneet hänet rauhaan. Mitäkö laittaisivat ruuaksi. Sama se. Mitä hyvänsä. Ei hänellä ollut nälkä. Eikä suinkaan muillakaan. Täytyy kai sitä syödä. Ei suinkaan tässä auta suremaan ruveta. Ei se siitä kumminkaan parane, tuumaili kyökkipiika ammentaessaan vettä kattilaan. Jos lihasoppaa? Hän katsoi kysyväisesti Elliin.
Entä lapsi? Mihin se on joutunut? Sen sai hän viedä mukanaan. Tuo yht'äkkinen tieto oli vaikuttanut Elliin niin, että hän teki kysymyksensä hermostuneesti, melkein kiivaasti, niinkuin olisi tahtonut ajaa luotaan jotain, joka tunki hänen päälleen: Entä se mies? Hän matkusti mukana. Hän siis rakasti häntä? Kyllä kai. Se oli kuin helpotus, vapautus.
Seuraavana päivänä välitunnilla tuli Rautio tervehtimään häntä, jolloin sattui niin omituisesti, että kaikki ujous ja kömpelyys, aivan päinvastoin kuin ennen, nyt oli muuttunut Elliin. Opettaja näytti vahvalta ja voimakkaalta, ja hänen kätensä olivat kovettuneet raskaasta työstä; hän oli tänä talvena täydellä todella kokenut maamiehen uurasta elämää.
Aadolf kertoi juurtajaksain viimeiset vaiheensa: suhteensa Inkeriin ja Elliin ja seuraukset siitä.
Kun Mattilan haltijaväki tuli kirkkomäelle, pysähtyi Eljas ja katseli ympärilleen, ikäänkuin jotain etsien. "Missähän opettaja nyt lienee? Näin hänen äsken kirkosta menevän Mäentaustan lautamiehen kanssa", puheli Eljas itsekseen. Sitten hän kääntyi Elliin päin. "Etkö ole samaa mieltä minun kanssani, että pyydämme heidät molemmat päivälliselle meille?
Elliin tuli silloin jonkinlainen hämärä toivomus, että ehkä Arthur yht'äkkiä jättää Iidan siihen ja tulee häntä noutamaan ja sitten he yhdessä tanssivat, mutta Iida saa istua yksin.
Päivän Sana
Muut Etsivät