United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
En, vaikka tulikuumempi se oisi Kuin mikään helvetissä. MACBETH. Macbeth on se. NUORI SIWARD. Nimeä korvalleni ilkeämpää Ei mainita vois perkelekään. MACBETH. Eikä Peloittavampaa. NUORI SIWARD. Sen sa valhettelet, Kirottu julmus! Miekallani valheeks Sen todistan. MACBETH. Sin' olit vaimon luoma. Aseille nauran vaan ja ilkun säilää, Mi vaimon luoman miehen käessä häilää.
KREIVINNA CAPULET. Ei, sauva, sauva! Miksi miekkaa sinä? CAPULET. Miekkani, sanon! Vanha Montague Tuoss' ilkkuin mulle säilää häilyttää. MONTAGUE. Capulet konna! Mennä minun suo! KREIVINNA MONTAGUE. Ei askeltakaan vihamiehes luo! PRINSSI. Kapinoitsijat, te rauhan vihamiehet! Aseenne veljesverin ryvettäjät! Mut ettekö te kuule?
Hän lepäsi tuossa todellakin kuolleena, hirvenvuotaan käärittynä ja kappale vihollisen säilää vieläkin kallossaan. Isolde Vaaleahius vetäisi tuon katkenneen miekanterän irti ja kätki sen norsunluiseen arkkuun, niinkuin kalliin pyhäinjäännöksen.
Molemmin puolin ylpeätä otsaasi riippuvat uhoitellen kiharasi, nyrkkiin pusertunut kätesi pitää vielä suurta säilää ja vielä viipyy vihan leima ohimoillasi, vielä veri rintasi haavasta punaisena pulppuaa. Sinun oli voima, sinun oli kauneus, miksi sallit Tuonen viedä sinut mukanaan? Mutta silloin kuului kantelon kieliltä sävel.
Siinä sait näppäyksen henkitappiisi, oluenpanija! kiljui joukko. Hän tuolla portilla ei olekaan mikään kyyhkysen poika! Ken haluaa koettaa uudestaan? Antakaa hänen olla! huusi eräs toinen ääni. Ettekö näe tuota pitkää säilää, joka riippuu hänen talonpoikaisen takkinsa alla? Ettekö hoksaa, pöllöt, että hän on kuninkaan sinisiä poikia? Aa ... onko hän kuninkaan sinisiä!
Nyt vaan kysyn säilää; Kun uhkaa petturit, niin miekka häilää. Neljäs kohtaus. Hovilinnan edusta. MARGAREETA. Nyt heidän onnens' alkaa olla kypsä Ja karistua surman mätään suuhun. Näill' olen mailla salaa väijynyt Tuhoa nähdäkseni vainoojaini. Kamalat alkajaiset näin; ja nyt Pois Ranskaan lähden toivoss', että jatko On yhtä synkkä, surkea ja musta. Pois kurja Margareeta! Joku tulee.
Ei kenkään viitsi puhdistaa Nyt säilää konsanaan, Se ruosteisena tomuineen Vaan siinä maata saa. Vaan tunnollinen katsoja Ei kohta käänny pois, Hän seisahtaa ja tarkastaa, Se on kuin ääni sois: "Tuo säilä, sit' ei kieltää voi, On nähnyt enemmän Kuin kenkään meistä, aivojen Jo virtaan vyöryvän. Ol' aika, sodan huuruissa Se milloin välähti, Ja iski tulta, valkeaa Kun kilpeen helähti.
Puoli vuotta myöhemmin istui vänrikki Karl Odelius yksinään huoneessaan Tukholmassa ja koetti muistista piirtää paperille tytön päätä; nuori soturi käytteli näet piirroskynää yhtä taitavasti kuin säilää. Silloin avautui äkkiä ovi, ja vänrikki kuuli lausuttavan nimensä. Hän nousi heti ja ojensi kätensä ovea kohti. Anna Jolanta, itämaisen kauneuden kuningatar, seisoi kynnyksellä.