Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Puoli vuotta myöhemmin istui vänrikki Karl Odelius yksinään huoneessaan Tukholmassa ja koetti muistista piirtää paperille tytön päätä; nuori soturi käytteli näet piirroskynää yhtä taitavasti kuin säilää. Silloin avautui äkkiä ovi, ja vänrikki kuuli lausuttavan nimensä. Hän nousi heti ja ojensi kätensä ovea kohti. Anna Jolanta, itämaisen kauneuden kuningatar, seisoi kynnyksellä.
Oletko nähnyt ennen ketään hirtettävän? Näin Lundgrenin ... siitä on nyt kaksi vuotta ... mutta hän oli raaka roisto, vallan toista maata kuin Odelius. Mutta miten hitossa pisti hänen päähänsä ruveta valmistamaan rahoja? Miten yleensä noudatetaan tyhmiä mielijohteita?... Odelius raukka oli, niin pitkälle kuin minä muistan, alinomaisessa rahapulassa. Mutta hänhän oli lahjakas!
Armollinen kreivi asetti koukkuja Anna Brännerin pyydystämiseksi ... hopeisia ja kultaisia koukkuja. Mutta tyttö ei napannut? Ei... Mutta silloin alkoi kreivi pyydystää Odeliusta. Entä hän? Tarttui tavallaan, sillä hän sai kreiviltä lainaksi summan toisensa perästä... Lopuksi oli Odelius hänelle velkaa kaksituhatta riikintaalaria, paitsi lainmukaista korkoa. Kuinka sitten kävi?
Mutta vähitellen alkoi aurinko, ei painua länteen, vaan peittyä pilviin. Isän kirouksen varjoko, vai yhteiskuntahengen häiväkö valmistautui kostamaan laittomalle rakkaudelle? Odelius halusi kietoa kultaan jumaloidun jalokivensä, ja jalokivi antoi sen tapahtua siksi, että hänen rakastettunsa niin tahtoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät