Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Armollinen kreivi asetti koukkuja Anna Brännerin pyydystämiseksi ... hopeisia ja kultaisia koukkuja. Mutta tyttö ei napannut? Ei... Mutta silloin alkoi kreivi pyydystää Odeliusta. Entä hän? Tarttui tavallaan, sillä hän sai kreiviltä lainaksi summan toisensa perästä... Lopuksi oli Odelius hänelle velkaa kaksituhatta riikintaalaria, paitsi lainmukaista korkoa. Kuinka sitten kävi?
Tiedän, vastasi Bruno nauraen; sitä sinun ei ole tarvis minulle muistuttaa. Siksi... Siksipä pidä sinä lompakko, ja minä pidän sen sisällön, keskeytti hänet Bruno; siinä jaossa en ainakaan minä häviä. Se on selvää. Mutta syy ei ole minun. Yhtä selvä. Kaksituhatta riikintaalaria ei ole halveksittava summa ... kiitos lahjasta! Sinun ei olisi tarvinnut kertoa anastaneesi noita rahoja, sanoi Anna.
Etkö tahdo tarkastaa aarrettani? kysyi Bruno, vetäen esiin paksun, mustan lompakon, jonka hän ojensi mustalaisnaiselle. Vai niin, senkö sinä kaivoit makasiininlattian alta? sanoi Anna, ottaen vastaan ojennetun lompakon. Niin. Kuinka paljon siinä on? Kaksituhatta riikintaalaria ... kaunis summa ... se lankee kyllä hyvään maahan.
Roisto voitte olla itse! kimmahti Bruno, joka ei saattanut sulattaa haukkumanimeä; ehkä sekin on valetta, että kreivi lupasi minulle neljätuhatta riikintaalaria siitä, että vaikenisin... Valetta on kai maar sekin? Sinä pirunpenikka!! ähisi kreivi, luoden palvelija-parkaansa sellaisen silmäyksen kuin hän olisi tahtonut hänet niellä.
Miten se voi tehdä kaksi riikintaalaria?... Lasi punssia maksaa minun ravintolassani vain yhdeksän killinkiä ... minulla ei ole koskaan tapana kiskoa ... tekee siis ainoastaan yksi ja kaksikymmentäviisi ... hitto muistakoon, oliko niitä kahdeksan lasia ... eiköhän niitä ollutkin vain viisi ... en käsitä, miten muistini on huono tänä iltana!
Edelleen tarjoiltiin pöytäänne kahdeksan lasia punssia ... mutta maksaako hovimestari ne kaikki? Luonnollisesti ... kahdeksan lasia punssia kaksi riikintaalaria ... kaksi ja kaksikymmentäkahdeksan ... edelleen...
Hän otti lähinnä saatavissa olevan paikan, ja olikin nyt ollut kaksi vuotta Noran tilan ensimmäinen ja ainoa konttoristi, saaden palkkaa sataviisikymmentä riikintaalaria ja vapaan asunnon ynnä ruuan pehtoorin luona: vielä oli hänet luvattu nimittää pehtoori Strömin seuraajaksi, sitten kun tämä pääsisi paremmille tuloille jollekin suuremmalle tilalle, josta siirrosta oli jo kauan ollut puhetta.
Anna, mitä sinä teet? huusi Bruno, aikoen tarttua lattialle pudotettuun, palavaan setelipinkkaan. Tuoksutan huonettani, kuten kai sieraimiisi tunnet, vastasi Anna; tämä onkin vallan harvinaista hajua ... se maksaa kaksituhatta riikintaalaria! Tuo on hulluutta! Se on ruhtinaallista, ystäväni... Näin tekee vain kuningatar, ja minähän olen sinun kuningattaresi, Bruno!
Tasan viisisataa riikintaalaria, kuiskasi viimemainittu hänelle; neljäsataa saa suomalainen siitä, että vie sinut meren yli, puolet astuessasi alukseen ja toiset puolet päästyäsi onnellisesti perille. Miehen sormi oli vielä setelien päällä, ikäänkuin hän ei olisi saanut tyydyttävää vastausta kysyvään katseeseensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät