United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
CASSIO. Sen kyllä uskon; ja heti huomenaamulla pyydän tuota siveätä Desdemonaa puolestani puhumaan. Koko onneni on mennyttä, jos tämäkin pettää. JAGO. Oikeassa olette. Hyvää yötä, luutnantti! Minulla on vahdinpito. CASSIO. Hyvää yötä, kunnon Jago! JAGO. Ken on se, joka nyt mua konnaks väittää, Kun neuvoni on vilpitön ja suora Ja mahdollisest' ainoo keino, millä Voi maurin voittaa?
Hän taas: »Kun toivoni sa tahdoit täyttää, mi sua johti rakastamaan Hyvää, jok' onkin ainoo pyyteen arvollinen, mitk' etees sattui kaivoshaudat, kahleet, kun turhaks sulle matkan määrä tuli ja jätit kaiken pyhän pyrkimyksen? Ja mitkä edut, mitkä viehätykset näkyivät muiden kulmaluilla, koska sun täytyi kulkus heitä kohden kääntää?»
Kas, pilvi tuulen eessä ennättää Ja huoliansa laaksolohon itkee. Ett' kukat siellä riemullisna kasvaa, Ja lähtee sitte taas ja kiitää pois; Vaan riemu, lempi täyttää kukkasen Ja päivään päin se kiitollisna katsoo: Oo kukka sie, kuin se, niin hellä, kaunis, Mun, pilvenä, suo lempeäni itken! Vaan täällä emme viivytellä saa. Kentiesi konnat kohta palaavat. Jok' ainoo hetki vaaran tuottaa uuden.
Perästä myrskyn, ukkosen saa taaskin kaunis sää, Taas luojan taivas seijastuu ja päivä lämmittää. Siis luota, Suomi, oikeutees ja turvaa toivohon, Näät kansa ilman toivoa on kypsi kuolohon. Ei elämää se ansaitse, ken raukaks raukenee, Vaan joka tuulet, tuiskusäät päin määrää taistelee; Ja määrälläsi varmaankin on valo ainoo tie, Se saata keskeen korpien, se sydänmaille vie.
Isäisi maille matkaa autuaille, jumalten lapsi, juurta auringon, ja siks äl' itseäsi kiinnä minuun, ma että, kurja, kerran kiinnyin Sinuun. Mitä ma lausuin, Catharina? Poisko, Sa, ainoo aarteheni päällä maan? Nää holvit järkeni jo vieneet oisko, kun haastan, mit' en mieti milloinkaan? Sinäkö pois?
MAUNO. Niin, armo taivahan ja taivas selvä On täällä kohta ainoo suojani; Mut taivaan kans' on tunnoton ja kylmä Ja kylmempi viel' armo jumalten. Nyt tietä häviön kaikk' ryntäin käy Ja meill' ei ole pesää eikä luolaa Kuin metsän elävillä; eteenpäin Vaan astelkaamme aina. Niin on laita. Sä otat kätees mytyn, minä sauvan. ELMA. Mut emme epäele kuitenkaan. MAUNO. Hän ei mua siirrä huoneestani!
Kun kansan parhaat kahlitaan ja kansa onneton ei estää voi, vain kestää voi, se kärsimystä on. Mies mieheltä, mies mieheltä maa sankareita luo; se ainoo on säde auringon, mi lohdutusta tuo. Mut voi, että poiat oman maan vieraalle heitä vie, ei vuoksi muun, vain palkan, suun se tuska tuimin lie. Mies mieheltä, mies mieheltä lähestyy turmio. Maa silvotaan, laki poljetaan, on poljettu kauan jo.
Hälle ei se enää koskaan aukee. Uhrein parvessa on poika uljas, pitkä varreltaan kuin palmu, kaunis kasvoiltaan kuin Buddha, jalo nähdä. Ainoo turva on hän äidin vanhan, toivo tietäjien, naisten lempi, leirin kauhistus ja kansan kaiken. Vuoroansa vaiti odottaa hän, äiti vierellänsä itkee, huokaa. Hetki lyö.
Minä kiittelen onnean' aimoa, Joka suuntasi lempeni Sinuun, Ja ma kiitän Luojoa taivahan, Ja ma Sulleki kannan kiitostan', Kun kiintyi lempesi minuun: Sinä vartia mieleni puhtauden, Sinä ensi ja ainoo armahuen', Sua kiitän!
Englantilaisten leiri Doverin lähellä. EDMUND. Pois viekää nuo ja tarkoin vartioitkaa, Siks kunnes korkeampi valta heistä Päätöksen antaa. CORDELIA. Min' en ainoo kai, Jonk' aikeet parhaat palkan huonon sai. Sun kiusaamistas, isä, murehdin; Kyll' onnen kiusat itse kestäisin. Näemmekö nuo tyttäret, nuo siskot? LEAR. Ei, ei, ei, ei! Pois tule vankityrmään.