Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Wappu nosti kätensä taivasta kohtaan sydämestänsä kiitollisna siitä että Jumala oli näyttänyt hänelle tämän tien, ja pyörryksissä, horjuen kävi hän tälle viimeiselle matkalleen, viimeisen voimansa avulla. Tunnin aikaa, joka mielestänsä oli ijankaikkisuuden pituinen, oli hän kulkenut lumisella polulla.
Mennyt Aikaa sitten aamu ol', kun vanhus, Otsa sekeenä ja kirkkain silmin, Heltyneenä, kiitollisna nousi Paikaltaan ja palas venehelle. Mutta hyvästellen vielä vilkais Rantaan hän. "Nyt Herran haltuun jääkäät, Linnut kaikki, nuoret veljet, siskot", Niin hän lausui, "Herran seurakunta, Kun mun kanssain tänään temppelissä Häntä virsin ootte ylistelleet.
Kas, pilvi tuulen eessä ennättää Ja huoliansa laaksolohon itkee. Ett' kukat siellä riemullisna kasvaa, Ja lähtee sitte taas ja kiitää pois; Vaan riemu, lempi täyttää kukkasen Ja päivään päin se kiitollisna katsoo: Oo kukka sie, kuin se, niin hellä, kaunis, Mun, pilvenä, suo lempeäni itken! Vaan täällä emme viivytellä saa. Kentiesi konnat kohta palaavat. Jok' ainoo hetki vaaran tuottaa uuden.
Tytön luo nyt riemuiten Lensi varpu-kulta: "Kiitollisna siemenen, Otan kyllä sulta. Palkita Jumala Tahtoo kerran sinua. Kiitollisna siemenen Otan kyllä sulta." "En mä ole, lapseni, Lintu tästä maasta. Olen pieni veljesi, Tulin taivahasta. Siemenen Pienoisen, Jonka annoit köyhällen, Sai sun pieni veljesi Enkelitten maasta."
Ja otettuansa pienen lähtönaukin ja pidettyänsä pienen jäähyväispuheen, jätti hän kiitollisna Jukolan talon. Ei huolinut hän hevosesta, joka hänelle kaikella hartaudella tarjottiin, vaan läksi astelemaan, pattisauva kourassa. Seurasi häntä Juhani yli avaran pihan ja aukaisi hänelle vikkelästi Jukolan vanhan, huojuvan portin.
Antonion kanssa puhu, veljeenihän hän paljon vaikuttaa, eik' ystäväämme tai meitä kiistan tähden vihanne. LEONORA. Sun sanas tehoaisi enemmän. PRINSESSA. Sen tiedät, ystävä, en mitään pyytää, urbinolaisen sisareni lailla, voi itselleni enkä rakkailleni. Mä mielelläni elän hiljaa vain ja kiitollisna otan vastaan, mitä voi sekä tahtoo antaa veljeni.
"Ei kiitollisna silloin vaan, Kun rakkautes tuta saan, Vaan valmihina ainiaan Sun kunniaasi veisaamaan." Minä heräsin tän'aamuna nämät mr Herbertin sanat mielessäni, ja jo ennenkuin päivä oli korkeimmillaan, minä tunsin niitä tarvitsevani. Oli tullut kirje Hugh'ilta.
Toivon silmät sulle aukeaa, Korvat kuulee soiton kaikutuksen, Kiitollisna sydän kohoaa; Kyyneleitä pyyhkein poskiltansa Huojentelet köyhäin huoliansa. Kedon kukat, linnut lauluinensa, Vainioilla viljat laihoineen Kaunistaapi luonnon riemuinensa, Lohdutuksen luopi sydämmeen; Tuhat nousee toivon huokausta Taivahalle, tuhat rukousta. Terve, terve, juhla Juhannuksen!
ISEBEL. Ma toivon, että Ahab kuningas Sen uhrauksen kiitollisna muistaa, Min hyväksemme suuri Josafat On tähän sotaan tullessansa tehnyt, Ja luovuttaa tään päivän kunnian Jalolle langollemme Juudasta. AHAB. Kuin? Tulisko mun taistelua karttaa? ISEBEL. Ei suinkaan! Mutta siinä Josafat Saa ylimmäisnä, ensimmäisnä olla.
Mut velkahan sen taimen kylväjille ei jäänyt Suomen kansa konsanaan, vaan kiitollisna tammen antimille sen otti uudeks' uhripuuksi maan ja kantoi kullat, heitti helmet sille ja antoi viime aumat pelloltaan ja uhras laumoin sille lapsiansa ei, jäänyt velkahan ei Suomen kansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät