Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
"Oi Kolônos", runoojaa hän säisti, "Seutu kaikkein kauniin ilman alla, Lempee, kirkas, kuulakka Kolônos, Missä metsän vehmastossa viihtyin Satakieli helein virsin kiittää Tummaa muurikietolasta, pyhää Bakkhon marjapuuta varjokasta, Myrskytöntä; missä Dionysos Kirmaa kuuluin kasvattajain kanssa; Naisjumalten kutrissa narsissi Loistaa, taivaan-kaste lehdillänsä: Krookos kellertää, ja vilkkaat lähteet Juottaa virtoj', Afrodite ajaa Kultasuitsin runotarten kanssa!"
Se vaikutti herrain sydämmissä, niin että kyyneleet tippuivat heidän silmistänsä. Sitten kaikki nousivat ylös, ja vanhimmat lapset, katsoin mustan taulun päälle, johon oli virsin nuottia ja sanoja kirjoitettu, veisasivat neli-äänisesti kauniin aamuvirren. Pienemmät hyräilivät hiljaisemmalla äänellä heidän mukaansa.
Mutta kun kyllältään oli ruokaa saatu ja juomaa, poikaset kaatoivat sekomaljat viiniä täyteen, kullekin tarjosivat, päält' uhrasivat pikareista. Virsin Apolloa suostuttain noin viettivät päivän, kauniin paiaanin kajahuttivat poiat akhaijein kiittäen Turvaajaa; hän kuuli ja siit' ilon tunsi. Vaan alas mentyä auringon, hämyn tultua tumman rantaan yöksi he laskeutui luo kytketyn laivan.
Mutta sehän on ihan mahdotonta; sillä muodon täytyy olla sellaisen, että muutkin niitä käsittäisivät ja että ne uusiakin ystäviä saavuttaisivat. Mitä lukua muutoin muodosta onkaan! Muuttukoon se kuinka hyvänsä, jos sisältö ja henki vain muuttumatta ovat; sillä "Virret muut ne vanhenee; Karitsaa vain yhä Uusin virsin kiittelee Herran Siion pyhä."
Ken valittaa, tääll' että kuolla täytyy elääkseen ylhäällä, hän virkistystä ijäisen kasteen tuntenut ei koskaan. Hän, yks ja kaks ja kolme, kaiket ajat elävä, hallitseva kolminaisuus, rajaton itse, kaikki-rajoittava, nyt virsin kolmin tuli virketyksi, sointuivat sieluin äänet niin, ett' oisi se palkka runsas joka ansiolle.
Mut sirkutus soi minun rinnassain ja ilmassa lehtojen tuoksua on, pian päivä on koittava, pilvi se vain lie peittänyt auringon. Sen sieltä ilmi loihdin ma silmin ja korvin, sen veisaan ma virsin ja toitotan torvin ja tulla sen täytyvi, aamuni sen, kun valvon ja rukoilen. T
Mennyt Aikaa sitten aamu ol', kun vanhus, Otsa sekeenä ja kirkkain silmin, Heltyneenä, kiitollisna nousi Paikaltaan ja palas venehelle. Mutta hyvästellen vielä vilkais Rantaan hän. "Nyt Herran haltuun jääkäät, Linnut kaikki, nuoret veljet, siskot", Niin hän lausui, "Herran seurakunta, Kun mun kanssain tänään temppelissä Häntä virsin ootte ylistelleet.
Yöhön mökkini rakennan, yöstä virteni viritän, laulan mahdit maan povesta, synnyt synkät yön vesistä, peitän päivän paistamasta, tärisytän taivonkantta, itse istuinta Jumalan, sydämen särkyneen sävelin, virsin yöstä nousevaisin. Tahdon olla, tuskan tulkki, tuskan tulkki, päivän peikko, veli kaikkein kärsiväisten, runo syyllisten sydänten. Syyllisten? Mikä on synti?
Vaikka loppu maailman Käy jo lähemmäksi, Verivirta Karitsan Ei käy kylmemmäksi: Vielä voi se kirvoittaa Synnin kahlehista, Vieläkin se virvoittaa Mielen murehista. Virret muut ne vanhenee; Karitsaa vain yhä Uusin virsin kiittelee Herran Siion pyhä. Mailma katsoo oudoks tään, Kun ei ole nähnyt Eikä nähdä pyydäkkään, Mit' on Jesus tehnyt. Kiittäkäätte Karitsaa Kaikki uskovaiset!
Nousi kansa, vaikka virsin toisin, kumahtivat kilvet kummun alta, kulki kuvin uusin, aurinkoisin korven yöstä vanhan Väinön valta, samos päästä pitkäin vuosisatain, hehkui kautta kaikkein hengenratain, eikä ollut oppi outo meille, tie ei vieras ihmis-ihanteille.
Päivän Sana
Muut Etsivät