United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puissa ja ruohoissa on vielä kesäinen vihreys vallalla, mutta siellä täällä jo kellertää jokin yksinäinen koivu. Syksy on ovella, mutta ei ole vielä astunut sisään. Luonto ikäänkuin vielä kätkee povessaan kuluneen kesän lämpimiä tunteita, samalla kuin sen yllä taivas jo selvenee talvisiin, järkevän kirkkaihin ajatuksiinsa niinkuin hänkin, joka täällä sen keskessä elelee.
Syystuntu luonnossa ja taivas valju, ja kukat kuolleet, lehdet kellertää, ei tunnu tuuli, kylm' on luonnon silmä, ja veden pinta tuskin värähtää. On luonto tyyni, tyyni tunteettuutta, tai ehkä uinuu sopusointuaan tai väsyi luomaan ja nyt voimaa uutta tuoss' imee ikuisista vuoksistaan.
Pian oli Tuulivaaran valkama taloineen näkymättömissä ja me matkustimme taas täydellisessä erämaassa. On niitä meilläkin autioita sydänmaan järviä ja asumattomia rantoja, mutta aina sentään jostain salmekkeesta vihertää niitty, kellertää pelto tai kiiltää kaukainen ikkuna. Täällä ei peninkulman matkalla näkynyt muuta kuin kivinientä kiviniemen takana, kalliosaarta kalliosaaren suojassa.
Elo päättyy minne? Syystunto luonnossa ja taivas valju, Kukkaiset kuolleet, lehdet kellertää, Ei tunnu tuuli, kylm' on luonnon silmä, Vedenkin pinta tuskin värähtää. On luonto tyyni, tyyni tunteettuutta, Tai ehkä uinuu sopusointuaan Tai väsyi luomaan ja nyt voimaa uutta Tuoss' imee ikuisista vuoksistaan.
Säteilee aurink' aamuinen, Se luonnon verhoo loisteesen, Ylhällä lintuin laulu soi; Kuink' kylä hiljaa olla voi? Lepääkö vielä peltomies, Vaikk' aikaa leimuu päivän lies', Ja sarka kultaa kellertää? Miks' tuota nyt hän hylkäjää? Vaan kas! hän aukoo porttiaan. Oi autuasta katsettaan! Maan raskaat alhais-aattehet Hän heitti pois kuin vaattehet.
Kaikki Wäinöä saattamaan tulleet kalevalaiset ovat puetut metsästäjiksi. He näyttävät olevan köyhtymään päin olevaa, katoavaa kansaa. Vastakohtana heille näkyy loitompana taululla sen taustassa toinen maailma, joka ei ole heidän eikä Wäinämöisen, vaan toisen sukukunnan, joka parhaillaan heidän alojansa anastaa. Vaaran rinteellä kellertää auringon valossa vainioita ja halmeita.